Aika harvoin meillä lopulta on viikonloppuja, että ei olisi mitään erityistä suunnitelmissa. Nyt sellainen sattui vaihteeksi olemaan. Niille perheessämme, jotka ovat hurahtaneet juoksemiseen, tarjolla oli juoksemista, ja joku muu ehkä saattoi käyttää lauantaipäivänsä maratonia muistuttavaan kirpputorikierrokseen.
Sunnuntaipäivälle Kisuprinsessa halusi valmistaa meille brunssin. Ensin en oikein syttynyt ajatukselle, mutta annoin tytön käydä kuitenkin kaupassa lauantai-iltana hakemassa tarvikkeita. Sunnuntaiaamuna, kun kevään ensimmäisten pihatöiden tauolla tulin käymään sisällä, ja täällä leijui ihana vastapaistettujen croissantien ja lettujen tuoksu, innostuin itsekin ja aloin kaivella kaapeista kivoja astioita ja kattaa pöytää. Löytyipä pöytään vielä kaapin perukoilta kuoharipullokin. Voi miten monen kirpparikierroksen astialöytöjä vuosien varrelta pöytään saikaan nostella.
Mukavinta taitaa olla aina silloin, kun ei liiaksi asioita suunnittele. Antaa toisten innostua ja innostuu siinä itse mukana.
Voi, miten söpöt sohvanvaltaajat... tavallisiakin viikonloppuja tarvitaan!
VastaaPoistaTotta se on, tavallinen on monesti ihan parasta. Oltiin lähdössä pyörälenkille ja satuin vilkaisemaan sohvalle, kun sieltä kuului outoa tuhinaa. Brunssinsyöjistä 50% oli nukahtanut viidessä minuutissa...no, sinne pyöräilemään ehdittiin kyllä sitten vielä myöhemminkin.
Poista