Minulla on amerikkalainen kollega, ihana ihminen, jonka tapaaminen on joka kerta yhtä mukavaa. Hän käy aika usein työn puolesta Suomessa. Kerran ennen Suomeen tuloaan hän laittoi minulle viestiä, että haluaisi tuoda jotakin minulle ja pyysi vinkkiä, mitä voisin Amerikasta haluta.
Vähän paniikissa siinä mietin, mitä vastaisin, tokihan en voinut toivoa toista tuomaan mukanaan mitään kallista. Yhtäkkiä juolahti mieleen vaahterasiirappi. Jostain syystä rakastuin siihen aivan täysin Kalifornia-kesänäni 80-luvun lopulla. Suomessa valikoima peruskaupoissa kyseisestä tuotteesta ei ole kovin kummoinen, joten kirjoitin sitten hänelle, että pidän kovasti vaahterasiirapista.
Siitäpä ei sitten ole tuon viestin jälkeen meillä pula ollutkaan. Joka reissullaan hän tuo minulle vähintään pullon, toisinaan kaksikin. Aina eri merkkiä. Alkoi tulla jo vähän hätä, sillä en tohtinut hänelle sanoa, että nyt alkaa olla kaapissa jo viiden tulevan vuoden siirapit kasassa. Ei sitä nyt sentään joka päivä tai edes viikko tule käytettyä, ennenkuin... löysin tämän superherkullisen myslin ohjeen jostain netistä.
Joka viikko teen vähintään yhden satsin, toisilla viikoilla tätä rouskutellaan meillä jopa kaksi satsia. Itse tykkään syödä maustamattoman jugurtin tai Arlan Luonto-jugurtin kanssa. Loppupeleissä siirapin ja öljyn osuus yhdessä kerta-annoksessa mysliä on varsin pieni, joten olen syönyt tätä ihan hyvällä omalla tunnolla, vaikka muuten yritänkin vähän sokerin määrää säännöstellä.
Joka kerta kun tätä lusikoin, en luonnollisesti voi välttyä miettimästä kollegani. Hyvän mielen tästä murkinasta saa siis monella tapaa.
5 dl jumbokokoisia kaurahiutaleita
0,5 dl hyvää oliiviöljyä
0,75 dl vaahterasiirappi
0,5 tl suolaa
0,5 tl kanelia
erilaisia pähkinöitä pari kourallista, minä laitan pekaania ja cashewia
Sekoita aineet keskenään hyvin, paista pellillä n. 180 asteessa ensin 10 minuuttia. Sekoita mysli ja paista vielä toiset 10 minuuttia. Palaa aika herkästi, joten tarkkana saa etenkin paistoajan loppupuolella olla.
Säilyisi hyvin kannellisessa lasipurkissa, ellei häviäisi niin nopeasti parempiin suihin. Taas purkin pohja paistaa.
Bonuskuvassa tyytyväinen hodaribaarin asiakas pääsiäisenä
Minä rakastuin tuona kesänä jogurttijäätelöön, mistään en ole sen jälkeen yhtä hyvää löytänyt. Ja maisteltua tuli sen verran, että posket mukavasti pyöristyivät :)
VastaaPoistaTotta Nonna, se oli tosiaan toinen rakkaus sinä kesänä. Minäkään en ole sen koommin yhtä hyvää saanut. Mutta sitä en muista, että yhtään olisin lihonut, vaikka joka päivä vedin puoli pulloa siirappia, ainakin yhden hampurilaisen ja jogurttijäätelöt päälle! Vai pettääkö nyt muisti ;-)
Poista