Vanha Kilkkilä

Aika harvoin onnistuu löytämään jotain, joka vie mielenrauhan mukavalla tavalla moneksi päiväksi. Osin varmaankin siksi, että harvemmin uskaltaa tai ehtii poiketa omista rutiineistaan. Kannattaisi kyllä, koska silloin saattaa kohdata jonkun, joka on löytänyt oman intohimonsa, keksinyt miten sitä toteuttaa ja tekee sen vielä tinkimättömällä tyylitajulla ja ammattitaidolla. Se pistää miettimään. Onnellinen se, jolle se onnistui. Onnellisia me, jotka pääsemme sitä jakamaan, niinkuin me tänään matkamme varrella.

Monettakohan kymmennettä kertaa painoimme taas Pekkarisen kanssa viitostietä molempiin suuntiin mökkireisulla. Aika usein pysähdymme samoissa paikoissa, osin karvaisen kaverimme takia. Tiedossa on parikin paikkaa, joissa koiran kanssa pysähtyminen sujuu varmasti.

Jostain syystä tällä kertaa tienvarren kyltti, joka opasti Vanha Kilkkilä-nimiseen paikkaan Juvalla, kiinnitti erityisesti huomioni ja ehdotin, että poikkeasimme isolta tieltä parisen kilometriä kurkataksemme, minkälainen paikka sieltä löytyy.

Sieltähän se löytyi: vanha maatalo, jonka upeasti tunteella ja taidolla hoidetussa puutarhassa olisi vierähtänyt helposti useampikin tunti. Kun vanhan talon tupaan on vielä sisustettu viihtyisä ja tunnelmallinen tupakahvila kotona leivottuine herkkuineen, voin luvata, että tämä on paikka, johon kesäreissuilla kannattaa pysähtyä. 

Paikka löytyy muuten Facebookista, josta on hyvä tarkistaa aukioloajat. Tänä kesänä näytti olevan avoinna keskiviikosta sunnuntaihin vielä muutaman viikon ajan.