Perjantai Pariisissa

Kyllä harmitti koko reissu. Se, mikä aurinkoisena lokakuun sunnuntaiaamuna tuntui hyvälle idealle oli muuttunut sateiseen ja pimeään joulukuiseen torstai-iltaan mennessä täysin järjettömäksi ajatukseksi.

Olisin ihan mielelläni heittänyt vaikka matkarahat hukkaan, jos olisin voinut vaan perua koko matkan ja jäädä kotiin, sillä minua pelotti ja ahdisti.

Pekkarinen ei ottanut hienovaraisia vihjailujani reissun perumisesta kuuleviin korviinsakaan, vaan alkoi tuttuun tapaansa hyvissä ajoin suunnittelemaan meille matkaohjelmaa. Hyvä niin, sillä Pariisissa paistoi aurinko. Vaikka marraskuun tapahtumia ei voinut mitenkään täysin unohtaa, saivat joka paikassa näkyvästi esillä olevat sotilaat, poliisit ja turvamiehet ja loputtomat turvatarkastukset olon tuntumaan sille, että täällä ainakin yritetään tehdä kaikki mahdollinen ihmisten turvallisuuden eteen.

Perjantai oli meidän matkapäivämme, mutta ehdimme silti koluta vielä kaupungin nurkkia. Ovat tainneet tämän syksyn kamaluudet kutistaa minun alkuperäiset, omat pienet pelkoni varsin mitättömiksi, sillä Pekkarinen onnistui vaivatta houkuttelemaan minut kiipeämään Sacre Coeurin korkeimpaan torniin.

300 tiukkaa askelmaa kapeissa kierreportaissa ilman kaiteita, eikä paluuta peruuttamalla. Hiukan hikisenä ja polvet tutisten pääsin kuitenkin perille ja sain nauttia upeasta auringonlaskusta jouluisen kaupungin yllä.

Grand Palais'ssa avattiin juuri tänä perjantaina Louis Vuitton-näyttely, johon todella jonotettiin. Ja tuo kymmenien poliisiautojen letka oli mitä ilmeisimmin pysäköity kadulle suojaamaan jonossa seisovia.