Loppukesästä Kisuprinsessalle ja Pekkariselle syntyi kiistaa, kumpi saisi lähteä syksyiselle matkalle Paperitähden kanssa. Asiahan oli varsin helppo ratkaista: päätin, että tekisin reissun molempien kanssa.
Ensin oli vuorossa Kisuprinsessa, sekä kohteena jo vanhastaan tuttu ja meille molemmille rakas Kööpenhamina. Tottakai minusta on hienoa nähdä uusia paikkoja, mutta vähintään yhtä paljon ilahdun myös siitä, kun kohtaan jotain tuttua, vaikka jonkun pienen kaupan tai ravintolan, joka on sattunut matkan varrelle aiemminkin. Tuleekohan siitä jotenkin turvallinen olo?
Täysin poikkeuksellisesti tälle reissulle olimme molemmat listanneet osoitteineen ja aukioloaikoineen muutamia "pakko nähdä"-kohteita jo etukäteen. Paperitähden listalla oli kasvitieteellinen puutarha ja kourallinen kukkakauppoja. Kisuprinsessa oli taas etsinyt kohteikseen cocktail- ja trendibaareja!
Minua kiehtoi ajatus polkupyörien vuokraamisesta, mutta Kisuprinsessa kieltäytyi jyrkästi pyöräilemästä. Pistimme siis ahkerasti tossua toisen eteen heti torstaiaamusta alkaen. Askeleita kertyi mittariin vajaat 25 000 päivässä.

Ørstedsparken ulkoilevine koirineen ja lenkkeilijöineen ilahdutti matkalla kasvitieteelliseen






Joka puolella kaupunkia valmistauduttiin kiihkeästi viikon päästä alkavaan joulusesonkiin. Nämä jättiläismäiset kruunut ovat matkalla Kongens Nytorvin markkinoita valaisemaan.

Korkeanpaikan kammoani uhmaten kiipesin kuitenkin Illum-tavaratalon Rooftop-ravintoloiden parvekkeelle katselemaan keskustan hulinoita. Vaikka vatsasta väänsi, piti sinne kiivetä pimeän tullen vielä uudestaan.


Kisuprinsessan ensimmäinen kohde Clarrods&Co-niminen ravintola Store Strandstrædella



Gråbrødretorv syysasussaan


Hotel D'Angleterre, unelmien majapaikka numero yksi

Ihania kuvia! Kerran käynyt Köpiksessä enkä saanut siitä oikein mitään irti. Taitaa olla revanssin paikka!
VastaaPoistaAnna ihmeessä kaupungille toinen mahdollisuus. Oon varmaan vähän puolueellinen, kun itse olen niin hurmaantunut sekä tähän kaupunkiin, että koko maahan ja on siten tullut luuhattua siellä lähes lukemattomia kertoja. Onhan toki mahdollista, että sieltä ei vaan löydy sitä "sun juttua". Mulle se kolahti 2000-luvun alussa kun olin töissä tanskalaisessa firmassa ja tutustuin sitä kautta etelä-Jyllantiin ja tanskalaisiin ihmisiin. Rakkautta siitä lähtien.
Poista