Ikäloppu

Kyllähän se tiedossa oli, että kun menee itseään 2,5 vuotta vanhemman miehen kanssa naimisiin, niin vanhuus tulee huomattavasti nopeammin puolisolle.

Pekkarisen kanssa olimme tuumineet, että hänen 50-vuotisjuhliensa tiimoilta emme mitään spektaakkeleja ala keskellä talvea järjestää. Juhlat ovat virallisesti vasta loppuviikosta, mutta tähän mennessä olemme juhlistaneet niitä jo hänen opiskelukavereidensa kanssa bileristeilyllä ja erään toisen kaveriporukan kanssa kotona kahvitilaisuudella. Edessä on vielä perheen oma ja perinteinen Pekkarisen syntymäpäiväristeily Tukholmaan.

Kahvilla käynyt kaveriporukka oli sen verran suuri, että jouduimme kääntämään pöydän toisinpäin ja jatkamaan sitä toisella pöydällä. Kun juhlan jäljet oli siivottu, jäi minua kiehtomaan väärinpäin oleva pöytä. Näyttää mukavasti erilaiselle ja mahtuu tuossa oikein hyvin olemaan, vaikka pitkän päälle ehdottomasti paremmin toimiikin toisinpäin.

Kavereiden kahveille katoin pöytään äidiltäni parikymppisenä joululahjaksi saamani venäläisen kahviastiaston. Montakohan kertaa olen vuosien varrella ollut sitä pistämässä kierrätykseen, kun se on välillä näyttänyt niin mahdottoman ylenpalttisen koristeelliselle. Onneksi en ole saanut aikaiseksi, sillä juuri nyt se alkoikin minusta näyttää vallan mainiolta.

Työpaikaltaan sankari sai ihanan piristävän värisen ja muhkean kokoisen kimpun. Kaivelin siihen kaapista vielä vanhempieni häälahjamaljakon vuodelta 1969. Mahtavalle näyttää tuo limenvihreä väri sekä kukissa, että maljakossa tämän lumimyräkän keskellä.

Bonuskuvassa japanilainen teeastiasto, jonka eilen ostin, kun halvalla sain. Kolme euroa puolesta tusinaa teekuppeja ja lautasia. Eipä paha, edes opiskelijan budjetille.