Kun puolitoista vuotta sitten aloitin kukkaopinnot, yksi lempiopettajistani esittäytyi meille ja kertoili vähän itsestään ja taustoistaan. Muistan, miten olin aivan ymmyrkäisenä ja ihmeissäni, kun hän totesi, ettei hänellä ole mitään lempiväriä tai -kukkaa. Itselläni oli siinä vaiheessa varsin selvät tykkään-en tykkää jaottelut sekä värien, että lajien suhteen.
Pari ensimmäistä työtä koulussa tein varmaan aika tarkasti noihin omiin mieltymyksiini kukkavalinnoissa nojaten, mutta sitten päätin, että alankin yhä useammin valitsemaan sellaisia juttuja, joita en oikeastaan valitsisi. Ja kas, tässä ollaan puolentoista vuoden kuluttua tilanteessa, että minulla ei ole oikeastaan mitään erityistä lempiväriä, mistä tahansa väristä voi tulla yhtä kaunista tai rumaa. Lajikkeistakaan ei kylmiä väreitä saa enää aikaan mikään muu kuin flamingonkukka. Sitä en voi edelleenkään sietää.
Eilen tämän tajusin, kun olimme lähdössä kylään ystäviemme luokse ja tein tuliaiskimppua. Vaan kyllä täytyy sanoa, että etenkin talvisaikaan kotosalla on aloittelijan aina vaan yhtä hölmöä yrittää tehdä mitään. Kaikki tarvittava sitten kuitenkin lopulta puuttuu, vaikka tarpeita kukkakaupasta hakiessasi luulit ottaneesi kaiken huomioon.
Pari kivaa kirpparilöytöäkin on kotiin kulkeutunut. Eläinteema taitaa olla pinnalla, sillä viikon sisällä on meille muuttanut sekä posliininen trooppinen lintu, että tämä vähän hölmistyneen näköinen kala, joka saa palvella meillä tulevaisuudessa kirsikkatomaattikulhona.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi, kuuntelen mielelläni, mitä mielessäsi liikkuu;-)