Varret poikki ja pinoon

Tällä hetkellä opinnoissani on meneillään Sidontatyökokonaisuudet-niminen valinnainen kurssi. Nimi kertoo jo paljon, teemme tosiaan ihmiseloon kuuluvissa erilaisissa juhlatilaisuuksissa käytettäviä sidontatöitä kokonaisuuksina, juhla kerrallaan. Tänään aloitettiin häihin liittyvän sidonnan parissa morsiuskimpun kanssa hikoillen.

Ensimmäinen työ tehtiin tekniikalla, jota kutsutaan katkaistujen varsien tekniikaksi. Siinä todellakin sidonnassa käytettävien kukkien varret katkaistaan käytännössä kokonaan pois ja varsi korvataan rautalangalla, joka on päällystetty kukkateipillä. Tällä tekniikalla kimppuun saadaan oikeat materiaalit valitsemalla hyvin tarkka ja säännöllinen sekä symmetrinen muoto ja profiili.

Vaikka tällä hetkellä vallalla oleva trendi ei alkuunkaan suosi tämäntyyppisiä töitä, on kyse kuitenkin floristiikan perustekniikoista, jotka on syytä jokaisen kukka-ammattilaisen osata. Sitä paitsi muotihan tunnetusti muuttuu hyvinkin nopeasti, ehkä huomenna jo joku onnellinen morsian haluaakin juuri tällaisen kimpun.

Työvaiheita on monta, joten mistään sukkelasta roiskaisusta ei näiden kohdalla kannata puhua. Käsityötä ja ankaraa näpräämistä alusta loppuun.

Oikeassa elämässä tätä olisi melko varmasti vielä koristeltu jotenkin tai vartta olisi koristettu jotenkin, vaikka pitkillä vapaasti roikkuvilla heinillä. Minä olin kuitenkin tällä erää saavuttanut tavoitteeni ja tyydyin menemään matalan aidan yli. Seuraava työ jo odotti.

Valitsin kimppuun 15 isoa valkoista neilikkaa ja vajaat 30 valkoista oksaneilikkaa. Koska kyse oli ensimmäisestä tällä tekniikalla toteuttamasta työstäni ja siinä oikean muodon saavuttaminen on oikeastaan työn tärkein tavoite, päätin jättää värikokeilut ja muut hifistelyt väliin.

Kukan oma varsi katkaistaan kukkapohjaan asti ja rautalanka päällystettään erityisellä (tahmealla) kukkateipillä. Rautalankaa ei päällystetä kerralla ylhäältä alas asti, vaan yläosaan pitää jäädä paljasta lankaa riittävästi, sillä se työnnetään kukkapohjan läpi ja lukitaan taittamalla pieni koukku langan päähän ja vetämällä lanka piiloon kukkapohjan sisään. Tämän jälkeen päällystämättömäksi jäänyt rautalangan osa ja riittävän matkaa myös kukkapohjaa päällystetään samaisella kukkateipillä.

Tässä kaikki neilikat katkoittuina ja asianmukaisesti käsiteltyinä. Tavoitteena olisi, että rautalankavarret säilyisivät mahdollisimman suorina. Viimeistelyvaiheessa jouduin vielä langoittamaan muutaman oksaneilikan lisää, sillä kimpun muoto vaati vielä vähän parantelua.

Kimppu kasattuna ensimmäisessä tarkastelussa. Rautalankavarret on taivutettu sopivaan kulmaan ja varret sijoitetaan suoraan ja vierekkäin. Tässä työssä ei haluta varsia spiraaliin. Muodossa on vielä korjattavaa, jonka takia jouduin vielä vähän purkamaan kimppua ja asettelemaan kukkia uudelleen.

Alin kukkarivi asettuu vaakatasoon, varret melko tarkasti 90 asteen kulmassa. Tässäkin kohtaa jouduin vielä korjaamaan työtäni, sillä kukat eivät asettuneet täysin oikeaoppisesti sektoreittain. Lisäksi osa taivutuskulmista oli pyöristyneitä, jota pitäisi pyrkiä välttämään.

Kukkatöissä yleensäkin pyritään peittämään kaikenlainen käytetty tekniikka. Erityisen tärkeää se on tällaisissa "korumaisissa" töissä. Kimpun pohjan olisi voinut peittää monella eri tavalla, esimerkiksi erilaisilla materiaaleilla peitetyillä pahvikiekoilla. Minä päädyin tässä liimaamaan pohjaan galax-nimisen kasvin lehtiä. Peitin vielä lehtien saumakohtia pienempiä muratin lehtiä liimaamalla.

Tämän jälkeen lyhensin kimpun "kahvaksi" jäävän osan sopivan mittaiseksi. Rautalangat teipasin vielä kukkateipillä yhteen ja koko kahvan päällystin mustalla silkkinauhalla. Kahvan päällystämisen jälkeen tekniikka edelleen näkyi kahvan juurella, joten jouduin liimaamaan vielä yhden kerroksen pieniä muratin lehtiä yhtymäkohtaan.

Ja noin, tekniikka oli vihdoin myös kimpun alapuolelta täysin piilossa.