Pekkarinen oli jo viikolla tuntenut itsensä sairaaksi, mutta ei ollut siitä tietenkään minulle kertonut. Kun torstai-iltana ajelimme mummolaan, rupesin ihmettelemään vieressä niiskuttavaa kuskia. Juu, flunssa on kuulemma.
Perjantaina tein etänä normaalin työpäivän. Mies makasi sohvalla kuumeessa ja niiskutti. Lauantaille olin varannut kaikennäköistä pikkuhommaa, lampunvaihtoa ja sen sellaista. Mies makasi edelleen sohvalla kuumeessa ja niiskutti. Ilmoitti vaan, ettei aio osallistua, koska osaan ne itsekin vaihtaa. Niin sitten keikuin puoli päivää tikkailla katonrajassa, hikoilin ja ruuvasin, tappelin aivan liian pitkin johtojen kanssa, testasin ja hikoilin. Yritin suoristaa kiemuraisia johtoja ja hikoilin. Yhden lampun vaihtaminen sysäsi liikkeelle ketjureaktion, ja lopulta paikkaa vaihtoi neljä kattolamppua.
 |
| Livalin Focus-sarjan lamppuja olin hillonnut varastossa jo toistakymmentä vuotta. Nyt tuli tunne, että täällä niille voisi olla oikea koti. Varastoon taisi jäädä vielä yksi, vähän eri mallinen Focus. Toivottavasti muistan oikein ja löydän vielä sen viimeisenkin jokakesäisessä varaston siivousoperaatiossa. Miten lie kuvaajan käsi vapissut, kun kuva on kovasti suttuinen. |
 |
| Ruotsalainen Kosta Lampanin Hinken etsii vielä ehkä lopullista paikkaansa, kun joutui väistymään Focuksen tieltä. |
 |
| Kyllä kiitin onneani, etten raaskinut hankkia tuota alunperin himoitsemaani Selettin kattolamppua vaan päädyin tuohon kolmelamppuiseen vaihtoehtoon. Todellisuus ei tosiaankaan ihan täysin vastannut mainoskuvaa... |
Maalipensselit olin unohtanut kotiin, enkä niitä muistanut myös kauppareissulla ostaa, joten mummolaa varten hankitut maalipurkit jäivät korkkaamatta. Ja niinpä jäljelle jäikin sitten oikeastaan vain kukkahommia, sillä mukanani olin jälleen kuljettanut takakontillisen kukkanyssäkkää ja pussukkaa.
Kukkakimput ja asetelmat tehdään useimmiten hyvinkin nuppuisista kukista, luonnollisesti siksi, että niistä olisi mahdollisimman pitkään iloa. Siitä seuraa sitten se suuri haaste ja pieni paine, että tekijän olisi hyvä ymmärtää ja osata ennakoida, miten eri kukat käyttäytyvät. On lajeja, jotka taipuvat maljakossakin hyvin voimakkaasti valoa kohden. Sitten on lajeja, jotka kasvavat vielä katkaistuinakin voimakkaasti pituutta. Värisävytkin auenneessa kukassa ovat usein joitain muuta, kuin vähän nuppuisesta versiosta vielä kuvittelee. Siinäpä se onkin kukkahommien suurin riemu ja tuska. Seurata sitä, mitä tekeleellesi päivien kuluessa tapahtuu. Tänä viikonloppuna siihen olikin aikaa.
 |
| En erityisemmin ole ilmakasvien ystävä, mutta näiden yksilöiden muoto ja ja hennosti punertava väri heijastivat minusta niin hyvin lempipensaani terttuseljan puhkeavia versoja, että en voinut vastustaa muutaman ostamista. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi, kuuntelen mielelläni, mitä mielessäsi liikkuu;-)