Taitaa olla niin, että tästä vuodesta on sanottu oikeastaan kaikki, mitä siitä sanomista on, eikä tämä joulu siitä poikkea. Monen ihmisen monta kuviota meni monella tapaa uusiksi.
Kun koko loppusyksy on tuntunut enemmän tai vähemmän tahmealle, en ollut oikeastaan yllättynyt, kun aattona aamuyöstä heräsin tunteeseen, että joku työntää puukkoa silmänpohjiini ja olo oli kaikinpuolin ihan kamala. Niin on koko aatto mennytkin lähestulkoon täysin sohvan pohjalla. Vaan juuri tänä vuonna tuolla ei niin väliä edes ollut.
Minimisuoritus, mutta kuitenkin suoritus. Ideoita tai inspiraatiota ei löytynyt, mutta pieni tunne siitä, että jotain kasarihenkistä olisi mukava kasarin talossa katsella. Onneksi kierrätyskeskuksesta löytyi kolikolla kaksi puhtaanpunaista keraamista kynttilänjalkaa suoraan 80-luvulta, Anttilan hintalaputkin tallella. Jonkun aikaa jo olen potenut melkoista kukkaähkyä ja pidin mahdollisena, ettei mitään kukkia meille tulisi jouluksi. Tuli kuitenkin.
Kun muistin, miten kivoja nämä kukkapallot olivatkaan tehdä ja millaista vähän outoa ja ei ollenkaan tämän hetken henkeä niissä oli, niin päätös oli helppo tehdä. Sitä en kyllä muistanut, miten paljon kukkia ne itseensä imevät, joten kaksi palleroa on kotitarvetunarille koko lailla maksimimäärä.
Missään ei käydä, ketään ei nähdä, kukaan ei tule käymään, eikä mitään tehdä. Paitsi kuulemma pelataan korttia. Vihaan pelaamista!!
Semmoinen se on jouluaatto 2020!
Löysin juuri blogisi ja liityin lukijoihin.
VastaaPoistaKauniit jouluiset kuvasi sykähdyttivät vaikka joulusta on jo tovi kulunut ja katse on kääntynyt kohti kevättä.
Kauniita helmikuun päiviä sinulle!
Voi kiitos! Harvakseltaan tulee enää tänne kirjoitettua, mutta joskus kuitenkin. Joulu ja pääsiäinen aina sellaisia itseoikeutettuja dokumentoitavia tapahtumia :-)
Poista