Pekkarisella oli pulma. Talvella tuli Tallinkilta viesti, että kanta-asiakaspisteitä on vanhenemassa. Sehän on jollakin tapaa tulkittuna ilmaista rahaa, joten piti nopeasti varata kaksi risteilyä, joista toinen peruuntuikin sitten toukokuussa sattuneesta syystä. Heinäkuinen pikamatka Turusta Maarianhaminaan ei kuitenkaan peruuntunut.
Pekkarisella oli siis pulma, sillä hänelle on aina ollut sydämen
asia suunnitella reissujemme ohjelma viimeistä piirtoa myöten. Suunnittelutyö
on nimenomaan, vain ja ainoastaan, tehtävä lainaamalla perinteisiä matkaoppaita
kirjastosta. Vaan kirjastoissapa olivatkin Ahvenanmaa-hyllyt tyhjää täynnä tänä
kesänä. Ensimmäistä kertaa elämässään, hän joutui siis täysin luottamaan
internetin tietoihin ja iltaisin ennen nukkumaan menoa tarkkaan tihrusti
puhelintaan.
Mitähän tästä tulee, minä mietin. Aikaa oli perillä vain 24 tuntia.
En tosiaankaan uskottele olevani mikään Ahvenanmaa-asiantuntija
tämän pikapyrähdyksen perusteella, mutta muutama havainto houkuttelee silti
kertoa.
Maarianhamina itsessään ei minulle ollut ainakaan mikään citykohde numero
yksi. Itse asiassa yllättävän tavallisen suomalaisen pikkukaupungin oloinen sekalaisine rakennuskantoineen,
poislukien toki mukavat satama-alueet. Vastaavia löytyy Itä-Suomestakin samassa
kokoluokassa useita. Vaan kyllä luonto saaristossa on upea.
Tästä johtuen itse en lähtisi tänne matkaan ilman mitään
kulkuvälinettä. Meikäläiselle auto aina paras, mutta jos on kovasti reipas ja
urheilullinen ja aikaa vähän enemmän käytettävissä, miksei myös polkupyörä. Kun
kohteita vähän miettii etukäteen, yllättäen vuorokausikin riitti aika pitkälle,
ideaali olisi varmaan pari-kolme vuorokautta. Tiet ovat oikein hyvässä
kunnossa, mutta tällaiselle epävarmalle satunnaiselle pyöräilijälle enimmäkseen
puuttuvat pyörätiet tai edes kunnon pientareet olisivat kyllä liian suuri este
polkumoottorin käyttöön.
Koska minulla oli lähtöpäivää edeltävänä päivänä ollut
synttärit, ensimmäisenä hoidettiin synttärikahvit alta pois. Perheen nuoriso
vitsaili, että iskä on laittanut googleen hakusanoiksi: kahvila, romu,
puutarha. Ja näin löytyi täydellinen kahvipaikka äidille Järsöstä.
Johdonmukaisesti erään perheenjäsenen suunnitelmaa noudattaen siitä eteenpäin kolusimme idän,
lännen ja pohjoisen ja etelän, viimeisen minuuttiin laivan check-inin alkuun asti.
Oli hyvä reissu, mennään toistekin!
Ja niin muuten, jostain luin, että Ahvenanmaalla pärjää
ainakin turistikaudella suomen kielellä. Niin, enpä tiedä, kyllä meille sattui
useampikin paikka ja ihminen som inte alls talade finska?
 |
| Stickstugan Cafessa Paperitähden synttärikahveilla |
 |
| Stickstugan löytyy Järsöstä, aikalailla eteläosista, hurmaava paikka puutarhoineen |
 |
| Geta-vuoren näköalatornissa. Ikkunan karmit olivat sen verran epäluottamusta herättävässä kunnossa, että tornin juurelle ei juuri tehnyt mieli jäädä seisoskelemaan. Geta-vuori löytyy pohjoisosista. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi, kuuntelen mielelläni, mitä mielessäsi liikkuu;-)