Nimeni on Rakkaus, Rakkaus Reijonen

Minulla eli Paperitähdellä on Peeveli, pikkuveli, jolla on vaimo. Vaimolla taas on Isoveli. Isoveli, joka on tuttu nuoruudestani ja pitkäaikainen ystävämme, josta ensimmäiset muistikuvani ovat jostain 80-luvun alusta.

Tapaninpäivänä 2021 Isoveli tuli meille käymään. Mukanaan hänellä oli kerrassaan hurmaava koirarouvansa, ikäneito Nasti. Nasti oli päätynyt ystävällemme mutkan kautta eräänsortin kotimaisena rescue-koirana eli kodinvaihtajana vanhoilla päivillään. Nasti oli toiminut menestyksekkäästi metsästyskoirana, mutta ei enää halunnut lähteä metsälle. Valistuneimman arvauksen mukaan, hän oli jollain virkareissuistaan törmännyt suteen tai karhuun ja säikähtänyt niin, että päätti lopettaa nuo hommat kertaheitolla.

Kaunis, suloinen ja ystävällinen Nasti sulatti sydämemme täysin kyläilynsä aikana. Ikäkään ei häntä tuntunut kovasti painavan, vaikka vuosia on jo kertynyt kunnioitettava määrä.

Kun kuukausi oli kyläilystä kulunut, tuli Isoveljeltä viesti. Hän oli vienyt Nastin eläinlääkäriin, koska tyttö vaikutti olevan kovasti kipeä. Koiran tutkittuaan eläinlääkäri totesi, että vatsassa pyörii ainakin kaksi pentua ja synnytys alkaisi muutaman päivän sisällä!! Kaksi päivää siinä meni ja tuli taas viesti: poikapentuja oli Nastille syntynyt lopulta kolme.

Olin meidän rakkaan Moppemme kuoleman jälkeen pähkäillyt pääni puhki, miettinyt ja pohtinut jo puoli vuotta, miten suhtautua meidän perheen koiraongelmaan. Koirankaipuu oli kaikilla kova, etenkin Pekkarisella, mutta hyvää ja oikeantuntuista ratkaisua ei tuntunut millään tulevan vastaan. Ja niinhän siinä kävi kuten elämässä melkein aina, se ratkaisu oli siinä melkein itsestään. Asia oli päivänselvä, kun Isoveli kysyi, haluaisimmeko noista Nastin pojista yhdelle tarjota kodin.  Näinhän sen kuuluikin mennä.

Kaksi kuukautta meillä on katseltu videolähetyksiä pentulaatikosta, ja käytiinpä äitiä ja poikia Savossa tervehtimässäkin useampaan kertaan. Yhdellä näistä käynneistä heiveröisin veli kolmesta kuoli lähes kirjaimellisesti käsiimme.

Sitten tuli se päivä. Amor muutti meille.

Jaa se rotu, kun sitä kuitenkin aina kysytään. Sehän on tietenkin tai ainakin melko varmasti länsikiesimänkarhukoira. Kun kyseessä on kuitenkin puhtaasti rakkauslapsi, eikä täyttä varmuutta kai koskaan isästä saada, on ilmassa pelkkiä spekulaatioita Amorin olemukseen ja Nastin naapurinpoikien ulkonäköön perustuen. Pikkuinen poikamme voi siis aivan yhtä hyvin olla myös pohjoissavonpystykorva.

Niin se on, joskus ja monesti, rakkaus vaan on kaikkia kahleita väkevämpää! Amor on rakkaus ja Amor on hänen nimensä!