lauantai 19. huhtikuuta 2014

Otto-ukilla kylässä

Ukkini vanhemmat rakensivat 30-luvun alkuvuosina itselleen pienen talon järven rannalle Varkauteen. Olin 7-vuotias, kun ukkini isä Otto-ukki kuoli ja sen jälkeen talossa ei ole vakituisesti asunut kukaan.

IMG_0910 IMG_0902 IMG_0914 IMG_0916


Olemme pitäneet mökkiä vapaa-ajan paikkana, joka on säilytetty suurinpiirtein siinä asussaan, johon se isoukkini jäljiltä jäi. Pitkäperjantaina kävimme availemassa mökin ovet talven jäljiltä. Moppe heitti talviturkkinsa tippumalla laiturilta jäähileiseen järveen ja Nuppu tyytyi kahlailemaan maltillisesti rantamatalikossa.

IMG_0907 IMG_0892 IMG_0901 IMG_0894 IMG_0899 IMG_0883 IMG_0912 IMG_0920 IMG_0939 IMG_0933 IMG_0911

sunnuntai 13. huhtikuuta 2014

Kuninkaansaari

Saattaa olla, että tämän viikonlopun reissu Tukholmaan oli jopa paras viime vuosien matkoista sinne suuntaan. Kaikki osaset jotenkin vaan loksahtivat niin täydellisesti kohdalleen.

IMG_0535

IMG_0538


Laivan Brasilia-teema oli todennäköisesti onnistuinein kaikista erilaisista ohjelmakokonaisuuksista, joita Siljalla on vuosien varrella nähty. Perheen matkalaiset olivat kaikki hyvällä tuulella. Sää oli Tukholmassa upea ja kevät ilahduttavan pitkällä. Lauantaipäivän ohjelmakin ylitti kaikki odotukset moninkertaisesti ja mukaan saatiin kulttuurin ja sivistyksen lisäksi ympättyä vielä kaupallisten tarpeiden tyydyttämistäkin ihan riittävissä määrin.

IMG_0561
IMG_0565 IMG_0569


Pääosan Tukholma-päivästä vietimme kierrellen kauniilla Kungsholmenin saarella. Käyntikohteeksi olin tällä kertaa minä valinnut opastetun kierroksen Tukholman kaupungintalossa. Kuulosti itsenikin mielestä vähän tylsälle, mutta paikka osoittautui upeaksi.


IMG_0578
Kaupungintalon valtavan kokoinen Sininen sali on Nobel-juhlien päivällisten pitopaikka.
IMG_0581
Yksityiskohta valtuustosalin kattorakenteesta
IMG_0602
Kultaisessa salissa, jonka seinät on päällystetty 18 miljoonalla lehtikultaisella mosaiikinpalalla,vietetään Nobel-juhlien päätteeksi tanssiaiset.
IMG_0610
Yksityiskohta Kultaisen salin seinien mosaiikkikoristelusta
IMG_0586

Kaupungintalo on paitsi virkamiehille työpaikka ja kaupunginvaltuuston kokouspaikka, myös juhlapaikka monenlaisille juhlille mukaanlukien Nobel-juhlien illallinen ja juhlaan liittyvät tanssiaiset. Yksi talon saleista on myös todella suosittu vihkimispaikka Tukholmassa. Tänä lauantaina salissa vihittiin avioliittoon 38 paria. Vihkitoimitus pitkän kaavan mukaan kestää kolme minuuttia ja lyhyesti naimisiin pääsee 30 sekunnissa.

IMG_0620
Ruotsissa noutajatkin matkustavat piirunverran tyylikkäämmin avo-Jaguarin takapenkillä.
IMG_0613
Mälaren-järven rantaa Kaupungintalon edustalla

IMG_0690


Jos minua onni joskus potkaisee oikein kipakasti, niin toivon, että silloin pääsen Tukholmaan asumaan vähäksi aikaa.

tiistai 25. maaliskuuta 2014

Ei taas puuropäivä

Ihan ensimmäiseksi on pakko painottaa, että tässä ei sitten ole kyseessä mikään erityinen lapsuuden trauma vaan pikemminkin hauska tarina, joka välillä muistuu mieleeni hotkiessani nykyistä lempparipuuroani useamman kerran viikossa.

En koskaan lapsena voinut sietää puuroja. Ei meillä niitä varmaan erityisen usein tarjolla ollut, mutta kategorisesti kieltäydyin joka kerta puuroa syömästä. Sinnikkyyttä ja itsepäisyyttä minulla on kai pienestä asti ollut ihan riittävästi yhdelle ihmiselle.

Niin taas yhtenä arki-iltana äitini kattoi opettajien asuntolan keittiönpöydälle vihaamani puurokattilan. Luulen, että olin noin 6-vuotias. Kuuluvasti ilmoitin pöydässä, että en takuulla syö PASKAPUUROA.

Ilmeisesti isäni, olkoonkin vaan ammattikasvattaja, oli siinä hetkessä jokseenkin neuvoton, mutta ei nyt voinut kuitenkaan tilannetta katsoa läpi sormiensa. Niinpä minut komennettiin rangaistukseksi makuuhuoneen pimeään pyykkikomeroon istumaan ja ovi vedettiin perässä kiinni.

Muistan, miten kiukkua puhisten istuin kirkkaan oranssin likapyykkikorimme vieressä komeron lattialla vannoen ja vakuuttaen itselleni, että puuroa en syö. Kun minut lopulta komerosta pois päästettiin, en tietenkään syönyt puuroa. Yksi nolla pikku-Paperitähdelle!

Hassua, miten tarkasti joidenkin tarinoiden yksityiskohdat jäävät mieleen. Jopa sillä tarkkuudella, että muistan sen Orthexin logonkin, joka siinä likapyykkikorissa oli. Isääni taitaa vähän tämä tarina nolottaa, sillä hän ei mitenkään vaikuta ilahtuneelle, kun tätä joskus muistelen. 


puuro


Eipä ole nykyään puuron syöminen vaikeaa. Melkein voisin arkipäivisin elää pelkästään tällä speltti-kaurasuurimopuurolla ja marjoilla.

torstai 20. maaliskuuta 2014

Breakfast at Beanie's

Minulle sattui tälle viikolle muutama työvelvollisuus hoidettavaksi myöhään illalla, joten ajattelin poikkeuksellisesti aloittaa työpäiväni vasta puolen päivän aikaan. Olin joka tapauksessa sopinut aamupäiväksi tapaamisen Bulevardille, joten päätin mennä keskustaan jo aamulla anivarhain seuraamaan heräilevän kaupungin elämää.

Usein tykkään istua Lasipalatsin kahvilan ikkunapöydässä katselemassa maailman menoa, mutta aamulla minusta parhaiten pääsee tunnelmaan kiinni esimerkiksi asemalla. Niinpä päädyin istuskelemaan Kampin Beanesiin. Pidän kovin paikan lämpimän modernista tunnelmasta. Taustalla soiva pehmeä jazz jättää sopivasti ajatuksilleni tilaa. Kun siitä ohi vielä kulkee tasaisena virtana uutta päiväänsä aloittelevia ihmisiä, oli tunnelma jälleen kerran mielestäni täydellinen.

beanie

Pari tuntia vierähti ihan huomaamatta ihmisiä tarkkaillessa. Miten monta täysin erilaista päivää edessä olikaan: positiivisia yllätyksiä ja iloa, tasaista arkea ja tylsiä rutiineja, pettymyksiä ja surua. Tällaiset hetket ovat aina olleet minulle tärkeitä, mutta viime vuosina niiden merkitys on korostunut yhä enemmän. Jotenkin nämä retket auttavat minua asettamaan omat ajatukseni ja ongelmani oikeisiin mittasuhteisiin ja palauttavat mieleeni hyvin sen, että olen vain pienen pieni osa isoa kokonaisuutta.

mansku

Kun sitten lähdin kävelemään tapaamiseeni Mannerheimintietä pitkin aamuauringon paistaessa suoraan silmiini, jokainen kasvojani lämmittänyt auringonsäde muistutti minua siitä, miten rakkaita ja tärkeitä alkamaisillaan olevat kuusi kuukautta minulle vuoden kulussa ovat. Oli hyvä torstai!

tiistai 11. maaliskuuta 2014

Puoliammattilaiset inspiroi

Tuli sitten luvattua Pekkariselle ennen Tukholmaan lähtöä, että olen reissussa kiltti tyttö. Shoppailun suhteen oli siis pysyttävä niissä täysin välttämättömissä, tiedoksi sille ystävälleni, joka epäili Drottningsgatanin kauppojen olevan meidän toimestamme tyhjennettyjä jo yhteen mennessä.

Enemmän keskityttiin tällä kertaa hakemaan keväistä inspiraatiota. Sitähän Tukholmassa ei tarvitse mistään erikseen etsiä. Lopulta emme edes ehtineet sinne aivan ytimeen asti, sillä jotenkin kummallisella tavalla työpäivän tunnit vierähtivät tällä kertaa Stureplanin ja Östermalmin ympyröissä.

IMG_9926
IMG_9872

Reissunaisen eväät on varsin yksinkertaiset!


IMG_4538

IMG_9845

IMG_9922

IMG_9874-horz

IMG_9841

IMG_9837

IMG_9833

IMG_9830

IMG_9836

sunnuntai 9. maaliskuuta 2014

Rento mutsi?

Oli vähän niiinkuin pakko lähteä katsomaan tuota uudistettua Silja Serenadea. Matkaseurana minulla taisi nyt jo kolmatta kertaa olla Kisuprinsessa ja hänen kaverinsa Hymytyttö.

IMG_9929 IMG_9765

Hyvältä näyttivät uudistuneet kaupat ja ravintolat. Toivottavasti jatkoa uudistuksille seuraa pian.

IMG_9930 IMG_9931 IMG_9797 IMG_9790 IMG_9792 IMG_9796

Myöhäistä perjantai-iltaa vietettiin jälleen kerran melkoisessa myrskyssä 13.kerroksen New York Club & Lounge-yökerhossa tanssien tai ehkä pikemminkin huojuen. Jossain vaiheessa iltaa Paperitähden seuraan lyöttäytyi nuorehko mieshenkilö, joka oli ilahduttavan sinnikkäästi kiinnostunut seurastani. Eipä siinä mitään, mukava heppu. Kohteliaana miehenä ei ottanut millään ensin uskoakseen, että tytöt todellakin ovat minun ihan itse synnyttämiäni. No joo, ainakin toinen. 

IMG_9784 IMG_9814

Kun ilta kallistui loppua kohden ja päätimme lähteä yökerhosta hyttiin nukkumaan, uusi ystäväni kävi heittämässä molemmille tytöille yläfemmat ja tokaisi pontevasti, että "Teillä on ihan vitun rento mutsi!"

Arvaatkaa vaan oliko meikäläiselle reissun kohokohta?