Mössöjä

Vähän tämä tuppaa nyt olemaan tällaista tasapaksua mössöä: arki, ruuat ja elämä ylipäätänsä. Kaikenlaista tulee kyllä suunniteltua, mutta vähemmän sitten käytännössä toteutettua. Joululahjarumba on lähes loppuun tanssittu, joten sen kanssa ei paniikkia minulle tule. Eipä ole tainnut juuri tulla aiempinakaan vuosina.

Muuten en ole joulua valmistellut. Tänäkin vuonna arvon punaista sisustusvärinä. Veikkaan, että jossain vaiheessa tuon punaisia peittoja ja tyynyjä varastosta sohvalle, mutta viikon kuluttua kannan ne takaisin, sillä jotenkin se on minulle tällä hetkellä värinä edelleen liian intensiivinen. Näin kävi myös tälle romulipastolle, jonka täysin ex tempore muun perheen syyslomaillessa yksin kotiin kannoin. Ihastuin tulisesti kirpparilla sen punaiseen väriin ja nyt jo kiihkeästi odotan kesää, jolloin voisin sen maalata. Mustaksi.

Kirpputorilta löytyi parisen viikkoa sitten ehdottomasti ihanimmat jouluseimihahmot, jotka ikinä olen nähnyt. Minusta ne näyttävät tosi vanhoilta, materiaali on joko ohutta savea tai paperimassaa. Kerta kaikkiaan hurmaavat ja kaikki joulun tarinan oleelliset hahmot löytyivät paketista. Nyt on Pekkariselta tilattu jämävaneria itse seimirakennuksen askartelua varten ja ystävältä on saatu iso pussillinen askartelussa tarvittavaa muuta puutavaraa. Ideoita  pursuaa yötä päivää vaan kukahan onnistuu potkimaan minua toteuttamaan ne kaikki. Tai edes osan niistä.

Perheen paras kamera on tätä nykyä useimmiten ihan jossain muualla kuin minun hyppysissäni. Kuvien laatu on siten paitsi valon puutteen, myös kameran takia aika pliisu.

Arkiruuan suhteen on tämä syksy eletty lähestulkoon Pekkarisen työpaikkaravintolan take away-annoksilla. Mikä pelastus. Tässä yhtenä päivänä ajattelin kuitenkin keittää vuosien takaista talvista suosikkiruokaamme, vain todetakseni, että aineksia ei ollutkaan siihen niin helposti tai enää ollenkaan saatavilla. Säätämään piti siis ryhtyä. Ja tällaista mössöä tällä kertaa sitten tarjolla. Maussa ei ollut kyllä kellään syöjistä moittimista.

LINSSIKEITTO (iso kattilallinen)

1 sipuli
1 valkosipulin kynsi
7-8 dl vihreitä kuivattuja linssejä
1 prk tomaattimurskaa
1 prk yrtti-valkosipuli Creme Bonjour Cuisine
vettä
2-3 kasvisliemikuutiota tai vastaava määrä kasvislientä muuten
Santa Maria Chili Explosion maustesekoitusta
(suolaa)

Kuullota sipuli- ja valkosipulisilppua sekä chilimausterouhetta hetki ja lisää huuhdellut. Lisää vettä noin litra ja tomaattimurska sekä kasvisliemikuutiot. Anna kiehua puolisen tuntia, kun linssit ovat sopivan tuntuisia suussa. Vihreät pysyvät joka tapauksessa kiinteämpinä kuin punaiset, joten ihan mössöä ei kannata yrittää keitellä. Lisää Creme Bonjour ja anna vielä kuumentua. Jos rakenne tuntuu liian muhennosmaiselta, vettä voi aina lisätä.

Juomalasikaappiin on meillä vuosien varrella kertynyt noita Pauligin vanhoja sinappilaseja arkijuomalaseiksi aikamoinen määrä. Jotenkin tykkään niiden muodosta ja väristä. Samaa sarjaa on löytynyt myös "karahvi", joka googlen tietojen mukaan olisi niin ikään Tapio Wirkkalan 60-luvulla Pauligille suunnittelema tomaattisosepullo. Valmistaja oli Riihimäen Lasi. Arjen estetiikkaa menneiltä vuosikymmeniltä. Juuri tällaisesta minä tykkään. Ja juuri tällaisen takia jaksan noita kirpputoreja loputtomiin koluta.