Voihan kardiomyopatia

Blogimaailmassa on viime aikoina pyörinyt haaste, jossa uskaliaimpia pyydetään esittelemään kotinsa ongelmakohtia. Niitä, jotka perinteisesti aina siistitään, tyhjennetään tai muuten stailataan ennen kuvan ottamista tai kuva jätetään kokonaan ottamatta. Silloin tällöin törmää myös kriittisiin kannanottoihin, joissa naureskellaan huvittuneina silotetuille kuville ja tarinoille, joita useimmiten bloggarit elämästään antavat.

Itse en näe asioiden kaunistelemisessa julkisesti mitään paheksuttavaa tai naurettavaa. Enpä usko, että itse esimerkiksi ohimennen kadulla kohtaamalleni puolitutulle juurta jaksaen alkaisin realistisesti selventää kaikkea, mikä elämässäni juuri sillä hetkellä mättää. Liioin minulle ei tuota kovin suurta iloa katsella kuvia sekasortoisista nurkista kenenkään kotona. Niitä löytyy meiltäkin, eikä minulla ole mitään harhakuvitelmaa, etteikö näin olisi asianlaita myös monen muun kotona, ainakin silloin tällöin.

Haasteeseen vastaten päätin kuitenkin esitellä kotini, josta on kaksi viikkoa puuttunut oleellinen työparini. Se, jonka merkityksellisen roolin kaikissa kotihommissa olen kyllä aina tiedostanut. Itse en ole koskaan voinut osallistua keskusteluihin, joissa moititaan miehiä kotitöihin osallistumattomuudesta. Meillä on Pekkarinen aina hoitanut mallikkaasti enemmän kuin oman osansa. Siis tältä näyttää

- koti, jossa ei ole kukaan pariin viikkoon juurikaan jaksanut täyttää ja tyhjentää tiskikonetta saati sitten pestä käsitiskiä, tosin ei ole kyllä laitettu ruokaakaan...

- koti, jossa ei ole pariin viikkoon pesty, kuivattu ja viikattu kaappeihin pyykkiä

- koti, jossa on pari viikkoa sitten aloitettu talvi-kesävaate vaihtorumba, mutta se on jäänyt alkutekijöihinsä

- koti, johon oli tilattu maalarit tapetoimaan makuuhuone, mutta projekti oli pakko perua ja ostetut tarvikkeet jäivät olohuoneen lattialle odottamaan sopivampaa hetkeä

- koti, jossa koiruus yksinäisinä hetkinään päätoimisesti silppuaa roskia ja roskiksia ei ole juuri pariin viikkoon ihmisasukkien toimesta tyhjennetty

Koti, jossa sisälämpötila on parin viikon aikana ollut enimmäkseen 18 astetta ja jossa kuivat polttopuut katoksesta ovat loppuneet.

Vaan hymyltä en voinut välttyä, kun tänään aamukahvilla bongasin neilikkakimpusta tämän hassun pulleasilmäisen kärpäsen venyttelemässä.

Pitkään yhdessä asuttaessa useimmille meistä muodostuu vakioroolinsa: ne omat hommat, jotka ilman erillistä sopimusta hoituvat automaattisesti. Toisen vakava sairastuminen voikin sitten keikauttaa kaiken ylösalaisin. Nähtäväksi jää, hoitaako meillä jatkossa ruuanlaiton Pekkarinen ja lumityöt minä.

Nämä kortit meille kuitenkin annettiin ja näillä korteilla jatkossa pelaamme.