Viikon sisällä kotikeskusteluissa on puitu ensin omaisuusrikoksia ja heti kyseisen tapauksen jälkeen sitä, miksi ihminen päätyy itsemurhaan. Siihen päälle kun päivätkin ovat toinen toistaan pimeämpiä, niin tavallista tiukemmassa ovat ihmisen ilon aiheet.
Kynttilöiden polttaminen on kyllä niitä syksyn iloja numero yksi. Joka syksy minulla on uusia suosikkeja kynttilänjalkojen joukossa. Tänä vuonna puntaroin enimmäkseen näiden kahden vaihtoehdon välillä. Kolmaskin hyvä setti olisi sitä vaille valmis, että jostain löytäisin vielä yhden kullankimalteisen kynttilänjalan tuolta 60-70-lukujen taitteesta, nimittäin Pentti Sarpanevan Pitsi-sarjaan kuuluvan pronssisena. Saa vinkata, jos jostain halvalla löytyy. Että minä inhosinkin sitä aiemmin, vaan niin se mieli muuttuu näissä asioissa.
Sekalainen setti vanhoja Arabian posliinisia kynttilänjalkoja ja uudemmasta tuotannosta sitten tuo yksi vaaleanvihreä Nappula.
Suvi-sarjaa, johon olen erityisen ihastunut, sillä posliini ei ole lasitettua joten pinta on vähän karhea käteen ja siinä on tuo kasvikuvioinen reliefi pinnassa. Jotenkin se on minun silmääni visuaalisesti hienovarainen.
Syksyn kunniaksi nostin takan eteen pienen korituolin kuistilta ja yhtäkkiä tajusin siinä istuessani, että perinnönjako pikkuveljeni kanssa on edelleen tekemättä. Hupsista, pitäisiköhän järjestää jouluna veljelle yllätysarpajaiset...
Olet hienosti saanut tunnelman mukaan kuviisi!
VastaaPoistaKiitti Nonna. Onhan syksyssä tietysti tunnelmaa, jota ei muina vuodenaikoina saavuta. Sitä oon vaan ihmetellyt, että miten syksyllä tuntuu aina sattuvan niin paljon ikäviä asioita. Vai johtuuko se siitä, että ikävätkin asiat unohtuvat helpommin jos ne sattuvat kirkkaassa kevät- tai kesäauringossa, kuin pimeänä sadepäivänä...
VastaaPoista