Ensimmäinen äitienpäivä ilman omaa äitiäni ja ikävä on kova. Mitään erityisiä perinteitä ei minulla lapsuudenkodissani tai myöhemminkään ole äitienpäivänä ollut, vierähtävät aika matalalla profiililla. Lahjojakin olen saanut vain niinä vuosina, kun lapsukaiseni on patistettu koulussa jotakin värkkäämään. Aamukahveja sänkyyn en koskaan ole saanut, enkä kyllä sellaista haluaisikaan.
Kirpputorilta vuosia sitten ostamani pieni posliinikukka on yltynyt kukkimaan tänä keväänä niin vimmatusti, ettei koskaan ennen. Näiden ihanasti tuoksuvien kukkien myötä onnitteluni kaikenkarvaisille äideillä aurinkoisena toukokuun sunnuntaina.
Koska minun äitiini hyvin vahvasti liittyy ruoka ja kestitseminen, tarjolla onkin nyt maanmainion sopparuuan ohje. Äidin ideoima ja usein tarjoama, ja kaikkien rakastama.
Vuonna 86 olimme perhelomalla Italian Rivieralla. Äitini valitsi sattumanvaraisesti jossain ravintolassa alkuruuaksi minestrone-keiton ja ihastui kovin. Keitto oli ihan erilainen kuin Suomessa 80-luvulla minestrone-keittona tarjottiin. Ei mitään spagetin pätkiä ja pussillinen pakastevihanneksia valjussa liemessä.
Äiti yritti sitten tarkasti huomioida mitä keitossa oli ja lienee löytänyt jostain keittokirjastaan myös vinkkejä ja valmisti sen sitten suurinpiirtein näin. Sitä oli meillä tarjolla kotona kun koolla oli iso porukka, jolle piti tarjota helppoa ruokaa. Tämä ruoka ei myös pahastu vaikka kaikki syöjät eivät olisi samaan aikaan ruokapöydän ääressä. Aivan oivallista talkooruokaa siis. Edullistakin vielä, puhumattakaan terveellisyydestä.
MINESTRONE A LA MARKE
noin 3 litraa keittoa
puolikas valkokaali suikaloituna
4-5 kypsää tomaattia
2 sipulia
muutama valkosipulinkynsi
joitakin varsisellerin varsia
6 perunaa
pari porkkanaa
tomaattimurskaa
puoli pussia pakasteherneitä
puoli pussia vihreitä papuja
pekonipaketti
(liemikuutio jos haluaa)
Kuullota ensin sipuleita öljyssä ja lisää sellerin palat sekä porkkanat. Jatka vielä kuullottamista. Lisää sitten kaali, tomaatit, tomaattimurska ja paloitellut perunat sekä sopivasti vettä. Äitini oli nopean toiminnan nainen ja lisäsi tässä vaiheessa pekonit paloiteltuna sellaisenaan keittoon. Minä tykkään paistaa ne erikseen pannulla rapeiksi ja lisätä vasta lopussa soppaan. Sillä tavoin niistä saa myös valuteltua ylimääräisen rasvan pois. Lisää lopuksi keittoon herneet ja pavut ja tarkista tarvitaanko suolaa.
Tarjotaan parmesan-juuston kanssa.
Meidän perheessä lisukkeena voisi olla Pekkarisen maanmainiota focacciaa. Sai oppinsa tämän leipomiseen eräältä italialaiselta rouvalta ja täytyy sanoa, että kyllä on mennyt oppi perille. Nam!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi, kuuntelen mielelläni, mitä mielessäsi liikkuu;-)