Palasin juuri juoksulenkiltä. Sää oli mitä parhain lenkkeilyyn: ihanteellinen lämpötila, aurinko paistoi ja tuomen tuoksu tuntui vahvana nenässä. Useimmiten varsinkin yksin lenkkeillessäni kierrän aina yhtä tiettyä viiden kilometrin vakioreittiä.
Maaliskuun alkupuolella tällä alueella uusittiin sähköpylväitä. Urakan lopuksi kaikki kaadetut pylväät romppeineen oli kasattu juurikin lenkkireittini varrelle, ihan varmaan vain ja ainoastaan minun ilokseni. Rakastin silloin katsella tuota harmaan, ruosteen, valkoisen ja vihreän yhdistelmää romukasassa. Eräältä lenkiltä sitten kipitin kotiin vielä hakemaan kameran ja palasin takaisin. Muu perhe yritti estellä minua lähtemästä. Minimissään olisi kuulemma pitänyt ainakin naamioitua, ettei kukaan tunnista minua näissä hölmöissä puuhissani.
En usko, että kukaan näki kun kyykin kasalla kuvaamassa. Yritin myös irrottaa muutamaa noista lasisista ja posliinisista osista reppuuni, mutta olivatpa pultit sen verran tiukasti kiinni, että onnistumisesta ei ollut toivoakaan.
Eipä sillä. Äidin jäämistöistähän näitäkin löytyy. Nuo posliiniosat ovat muuten Arabian valmistamia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi, kuuntelen mielelläni, mitä mielessäsi liikkuu;-)