Varmasti jokainen minunkaltaiseni bloggari, jonka blogin aihepiiriä ei ole mitenkään järkevästi rajattu, törmää tähän samaan jumitukseen. Eli siis siihen, kuinka paljon haluaa ja on järkevää itsestään täällä paljastaa.
Sinänsä outoa, sillä aidosti tämän blogin lähtökohta oli se, että halusin kasata yhteen tarinoitani ja ajatuksiani, jotka haluan omien lasteni minusta tietävän sitten joskus, kun pohtivat itseään ja suhdettaan minuun. Siitä huolimatta, huomaan liiankin usein miettiväni sitä, mitä mahdolliset lukijani ajattelevat siitä mitä kirjoitan. Jääpä usein jotain kirjottamatta kokonaan pelkästään sen takia, että en halua leimautua muiden silmissä jonkunlaiseksi ihmiseksi.
Etäisesti tähän teemaan liittyen olen seuraillut monissa blogeissa kiertäneitä haasteita kasata listaa itseensä liittyvistä asioista, joita ei arvele muiden yleisesti heistä tietävän. En niinkään pidä siitä siksi, että olisin jotenkin ylimaallisen kiinnostunut muiden kummallisuuksista, vaan pikemminkin sen takia, että se on saanut minutkin miettimään, mitä omituisia piirteitä minusta voisi löytyä. Ja mitä enemmän niitä mielessään pyörittää, sitä selvemmin näkee useimpien niiden yhteyden toisiinsa. Jokamiehen kotiterapiaa?
Tässä siis muutama ominaisuuteni, joita en usko ainakaan ihan kaikkien tietävän.
1. Maailman paras tuoksu on minusta koiran tuoksu. Vietin lapsena todella paljon aikaa mummolani koirien ja niiden jokavuotisten vahinkopentujen kanssa. Koiranpennun tuoksu oli jo silloin ihaninta mitä tiesin. Päivittäin hautaan naamani Nupsun turkkiin ja vedän syvään henkeä. Muutenkin olen kyllä eläinrakas.
2. Minulla on vielä aikuisenakin ylikorostunut tarve olla kiltti tyttö. En ole ikinä saanut minkään sortin sakkoja tai edes huomautusta poliisilta. Pari kertaa olen sattumoisin ajanut puhallusratsiaan ja taannoin kun sellaiseen jouduin, jännitin niin, että henki loppui kesken puhalluksen ja purskahdin itkuun. Oli siinä poliisimiehellä ihmettelemistä.
3. Kärsin kylmäallergiasta. Ja tämä on siis eri asia kuin se, että en pidä talvesta ylipäätänsä. Ihmettelin pitkään, kun jäätelön syöminen kirveli suuta hirveästi. En kehdannut siitä edes kenellekään puhua. Sittemmin aloin saada nokkosrokkoa kylmästä, kasvoihin ja käsiin. Se nolottaa minua hirveästi. En ole vieläkään ihan varma, onko se oikea "sairaus" vai korvienvälivaiva.
4. Ihailin valtavasti äitiäni, koska hän ei koskaan nalkuttanut eikä naputtanut monien muiden naisten tapaan. Päätin jo aika pienenä, että itsekään en sellaiseen halua sortua. Uskon onnistuneeni tässä aika hyvin.
5. Opin tosi pienenä uimaan ja pulikoin mielelläni jonnekin tuonne murrosikään asti, jolloin mökkijärveemme syysmyrskyssä hukkui kaksi kalastajaa, joita ei löydetty ennen kuin reilun vuoden kuluttua tapahtumasta. Silloin tajusin, mitä kaikkea järvessä voi olla ja siitä lähtien vähänkin syvemmälle vedessä meneminen aiheuttaa ihan hirveän paniikin.
6. Olen aivan surkea tekemään mitään omaan elämääni liittyviä päätöksiä, suuria tai pieniä, ihan sama. Odottelen mielelläni niitä "merkkejä yläkerrasta", koska en itse ikinä tiedä mihin suuntaan lähteä. Nyttemmin on alkanut huolestuttamaan sekin, että huomaanko ne merkit, jos niitä tulisi.
7. Miehissä kiinnitän ehdottomasti ihan ensimmäiseksi huomiota silmiin. Luulin nuorempana, että mahdollinen tuleva mieheni olisi tumma ja iso. Väärin luultu. Yhteen päädyin nimittäin vaalean ja pienen miehen kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi, kuuntelen mielelläni, mitä mielessäsi liikkuu;-)