lauantai 23. maaliskuuta 2013

Nukkekoti

Sitten 90-luvun lopun olen joutunut kaksi kertaa käymään neuvotteluja paikallisen rakennuslupaviranomaisen kanssa.

Ensimmäinen kerta oli, kun yhtenä talvena lasten ollessa vaippaikäisiä kävin Espoon työväenopiston "rakenna oma nukkekotisi"-kurssin. Pekkarinen myönsi minulle silloin rakennusluvan kolmekerroksiseen nukkekotiin. Tein sen paksuhkosta liimapuulevystä, sillä halusin sen sopivan jossain määrin myös lasten leikkeihin. Mittasuhteena käytin 1:12, joka lienee tavallisin mittasuhde nukkekotimaailmassa lukuun ottamatta Lundby-taloja.

Askartelin nukkekotiini lähes kaikki kalusteet, pienesineet ja valaisimetkin itse. Laitoin siihen myös sähköt. Olin siihen tyytyväinen noin vuoden verran. Sitten minua alkoi harmittamaan sen kömpelö ulkomuoto ja halusin päästä siitä eroon. Lopulta en ollut tyytyväinen tekemiini kalusteisiinkaan ja heitin nekin menemään. Ainoa mitä jäljelle taisi jäädä, olivat nämä lääkeruiskun kärjistä väkertämäni viinipullot. Nukkekoti itsessään joutui varastoon.




Kaikenlaiset pienoismaailmat kiehtoivat kuitenkin edelleen, mutta kymmenen vuotta siinä vierähti, ennen kuin ryhdyin taas käymään neuvotteluja rakennusvalvonnan kanssa. Tällä kertaa halusin ostaa hienon, valmiin nukkekodin, jonka ainoastaan kasaisin, maalaisin ja sisustaisin itse. Talopaketin siis. Tämän kannoin meille Hong Kong-tavaratalosta. Halvalla tietysti. Talo on kaksikerroksinen ja siinä on lisäksi vintti sekä siipirakennuksessa kauppa. Ostin vielä pihapiiriin kynttilälyhdyn, joka näyttää sopivasti kasvihuoneelta.




Ihmettelin koko ajan paketin halpaa hintaa. Kasasin, maalasin ja tapetoin sen kuitenkin pikkuhiljaa. Kirpputoreilta keräsin siihen kaikennäköistä sopivaa pikkuroinaa ja nukkekotikaupoista huonekaluja.

Kuinka ollakaan, minusta alkoi aika pian tuntua, että talo täyttyy kummallisen nopeasti. Keittiön seinäkaapit eivät oikein istuneet seinälle ja muutenkin tuntui niinkuin huonekorkeus olisi jotenkin pielessä ja se masensi minua.


Otin tässä eräänä päivänä sitten mittanauhan käteeni ja suoritin vähän laskelmia. Juupa juu, mittakaava tönössä oli kuin olikin 1:16 eli Lundby-kokoa. Ja minä taas sisustan mittakaavalla 1:12. Ilmankos Honkkari möi pakettia niin halvalla!
Näin meillä jälleen käynnistellään rakennuslupaviranomaisen kanssa keskusteluja. Tämä mökki lienee pian myynnissä ja uuden suunnittelu aloitetaan pikkuhiljaa. Katsotaanpa nyt, minkälainen sitten lopulta tulee talostani numero 3. Sen verran jo tiedän, että huoneita täytyy olla paljon ja rakennuksessa tai sen yhteydessä on ehdottomasti oltava myös liiketila, jossa kodin asukkaat voivat tehdä päivätyönsä. Vintti siinä täytyy myös olla, sillä kaikenlaisen ylimääräisen tavaran säilyttämiseen minkään kodin asukkailla ei liene koskaan liikaa tilaa.




2 kommenttia:

  1. Ihania kuvia! Ja onnea rakennusvalvonnan kanssa..

    VastaaPoista
  2. Kiitokset. Ennenkuin neuvottelut aloitan, pitäisi tehdä itsensä kanssa selväksi, mistä lähdetään neuvottelemaan. Jos sijoittaisi joitakin satasia, saisi tosi hienon valmispaketin, mutta toisaalta voisi haastaa itsensä väkertämään oikeasti hienon. Pähkäily jatkuu...

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi, kuuntelen mielelläni, mitä mielessäsi liikkuu;-)