Nytpä tahdon olla ma, pienen mökin laittaja

Pyörähdin tänään Savonlinnassa. Minulla oli suuria vaikeuksia löytää sieltä kierrätyskeskus, jonne tuntemani tieyhteys oli katkaistu. Tällä kertaa sitkeästi etsivälle annettiin kuitenkin ruhtinaallinen korvaus, sillä perillä minua odottivat nämä. Oy Juho Jussilan Jyväskylässä valmistamat pienoismallit perinteisistä suomalaisista rakennuksista alkuperäispakkauksissaan. Laatikoissa on siis kaikki nuo kansikuvan neljä rakennusta.





Jostain Ebayn tapaisesta lähteestä googlailin, että nämä  olisivat 40-50-luvulta, mutta itse en kyllä ihan noin vanhaksi usko. Tietääkö kukaan, löytyisikö virtuaalimaailmasta Juho Jussilan tuotekuvastoja vuosien varrelta?

Muistan lapsuudestani, että tätini luona oli näitä samanlaisia hirsitaloja ja jokaisen vierailun kohokohta oli se, kun sain purkaa ja kasata rakennukset takaisin. Tädin luona oli myös täytetty huuhkaja, jota ihastelin vähintään yhtä paljon kuin näitä mökkejä. Sellaisen kun joskus löytäisi. Tädin pöllö tuhoutui tulipalossa.

Palattuani Savonlinnasta mummolaan päätin punkkeja uhmaten kerätä minua pakkomielteenomaisesti vaivanneet vadelmat rantapöheiköstä. Saalis oli todella kehno, maasto oli epätasainen, olin lentää nenälleni joka toisella askeleella ja tunsin punkkien hiipivän vartalollani joka sekunti. Lopulta sain räpisteltyä kasaan desin verran rupisia marjoja, jotka syötin koirille. Nehän niitä ovat joka tapauksessa himoinneet koko viikon.






 Toivon Juho Kusti, että sinä pidät syksyn väreistä. Minä en. Mutta kyllä ne alkavat olla todellisuutta.