Mikkeliin menijöitä?

Meillä on Pekkarisen kanssa varsin erilainen suhde syömiseen ja ruokaan ylipäänsä. Pekkarinen tarvitsee ruokaa ja ennenkaikkea energiaa usein ja mahdollisimman paljon. Tarkkana miehenä mieluiten vielä mahdollisimman edukkaasti.

Minä taas satun olemaan sitä itäsuomalaista persjalkaista naistyyppiä, joka muuttaa hengitysilmankin hetkessä ylimääräiseksi energiaksi eri puolelle vartaloa, joten ruuan määrän kanssa saa olla aika tarkkana. Näin ollen automatkojemme tankkauspaikoiksi valikoituvat aika lailla eri kohteet riippuen siitä, istuuko autossa pariskunta vai Paperitähti yksin.

Lähivuosina on tullut ajeltua enimmäkseen viitostietä välillä pääkaupunkiseutu-Varkaus. Minulla on tämän matkan varrella omat suosikkipaikkani, joiden ehdoton ykkönen on Tertin kartano Mikkelissä.

Arvostan  todella korkealle sitä, että kyseessä on perheyritys. Vielä enemmän minuun tekee vaikutuksen se, miten loppuun asti hiottua kaikki, koko yrityksen liiketoiminta on. Niinä kertoina kun siellä olen pysähtynyt, en ole vielä keksinyt mitään, minkä tekisin toisin. Erilaisten ruokapalvelujen lisäksi tilan alueella on hienosti ylläpidettyjä puutarha-alueita ja muutama kartanon vanhoihin rakennuksiin laitettu viehättävä kauppa. Kartanolla on myös hotellipalveluja. Yhtään en väheksy sitäkään, että täällä suhtaudutaan myötämielisesti  koiravieraisiin.

Viime viikolla kun koulukirjaostosten tiimoilta jouduin pyörähtämään kirjakaupassa, satuin huomaamaan, että Tertin kartanolta on nyt myös ilmestynyt houkuttelevasti oma keittokirja. Siinäpä Pekkariselle vinkkiä pukin konttiin...Niin laiska ruuanlaittaja kuin Paperitähti onkin, tykkää kyllä kovasti lueskella keittokirjoja, kokkausintoa odotellessa.

Tämä kahvilarakennus taitaakin olla kartanoalueen ainoa uudisrakennus.

Jos tämä mansikka-marenkikakku ei vie kieltä pyllyyn mennessään, niin sitten en kyllä tiedä mikä sen tekee.

Kartanon kaupoissa on myynnissä tilan omia tuotteita, kasveja, sisustustavaroita, vaatteita ja asusteita ja jopa vanhaa tavaraa.

Parkkipaikan takana on myös vanhaan kivijalkaan tehty muuripuutarha, jonne täytyy vielä joskus päästä tutustumaan.