Onnellisina Oxfordshiressä, Englanti osa 2/4

Kun lähdimme matkaan Maaritin kanssa, emme tunteneet toisiamme kovinkaan hyvin. Vaan oih, kuinka meillä kävikään tuuri. Samankaltaiset elämäntavat ja kiinnostuksen kohteet helpottivat tiivistä yhdessäoloa huomattavasti. Molemmat olemme AIKAISIA aamuihmisiä, tykkäämme kävellä PALJON, olemme kaikkiruokaisia, rakastamme kirpputoreja, olemme suhtkoht sukkelia kaikissa toimissamme, huumorintajumme on samankaltainen ja luonnollisesti meitä yhdistää myös kiinnostus kaikenlaisiin kasveihin. Ja voih, kuinka meillä oli hauskaa. Välillä nauroimme niin, että lihakset kramppasivat.

Niinpä me kävelimme ja kävelimme. Väitän, ettei matkaamme mahtunut yhtään päivää, jolloin kävelykilometrit olisivat jääneet alle 10. Maaseutukyliä Oxfordshiressä koluttiin ristiin rastiin: Farnborough, Warmington, Banbury, Hanwell, Cropredy. Oxfordin kaupungissa tallusteltiin yksi lauantaipäivä, ja piipahdettiinpa yhtenä iltana syömässä naapurikreivikunnankin puolella Stratford-upon-Avonissa.

Jos matkan varrelle sattui mainos mummojen tarjoilemasta teestä ja kakusta, sinne mentiin. Warmingtonissa pubissa saimme kunnian olla ensimmäiset etelä-afrikkalaisen baarimikon tapaamat suomalaiset, niin ikään ensimmäisiä suomalaisia arvelivat meidän olevan myös Farnborough Hallin museossa. Maisemat olivat suoraan kuin englantilaisista sarjoista, geokätköjä etsittiin ja niitä myös löydettiin, olutta, viiniä ja pubiruokaa maisteltiin.

Warmingtonin kylä ja ravintola The Falcon, jonka terassi oli ehdottomasti reissun upein

Oxford & Oxford Botanic Garden, jonka lummelammikossa nähtiin reissun kauneimmat lumpeet







Farnborough Village & Farnborough Hall, puun alla seisovat ihmiset antavat vähän käsitystä puun koosta

Eräänä iltana illallisella linnan pöydässä oli tarjolla ruuan lisukkeena Piccalilliä. Emäntä ja isäntä kertoivat sen olevan varsin perinteikäs herkku, jota muistelivat syöneensä jo lapsuudessaan. Erehdyin mainitsemaan, että sanana se minusta luultavasti oli kaunein koskaan kuulemani englanninkielinen sana.

Seuraavana päivänä emäntä toi meille molemmille purkilliset tuota mainiota pikkelsiä. Hän oli käynyt kaupasta varta vasten hakemassa meille kauniisti nimettyä herkkua kotiin vietäviksi.