torstai 9. helmikuuta 2012

Kevytremonttia

Syksy ja talvi ovat kuluneet tosiaankin alakuloisessa henkisessä ilmapiirissä. Yhtenä päivänä virkistyin sen verran, että rupesin miettimään asioita, joista voisi innostua. REMONTTI! Melkeinpä turha on edes kirjoittaa, että kovin suuria suosion osoituksia ei puolisolta tälle idealle herunut.

Ryhtyihän tuo silti hennosti marmattaen jatkamaan parisen vuotta sitten kesken jäänyttä eteisen maalausremonttia. Eteinen kyllä saatiin maalattua silloin pari talvea sitten, mutta tilaan avoimesti liittyvän keittiön seinien yläosa jäi sillä erää maalamatta ajatuksella, että ihan pian viimeistellään. Ihmettelin vähän itsekin, kun maali oli edelleen ihan käyttökelpoista. Niin sitä nopeasti eräänä lauantaiaamuna sudittiin sitten keittiökin samaan linjaan eteisen kanssa.

Väreistä ei kyllä näissä talvikuvissa saa mitään tolkkua, mutta seinä on hyvin vaalean harmaa. Lähtötilanne oli vaalea keltainen.

Seinien värin vaihtumisesta aiheutui sitten yhtä sun toista muutakin pienempää ja isompaa. Pahiten alkoivat kuitenkin kaivella välitilan kaakelit, jotka kymmenen vuotta sitten ihan itse suurella tunteella valitsin. Nämä beiget, rustiikkiset vinoon asennetut laatat ovat jurppineet jo parisen vuotta. Nyt ne alkoivat näyttää niin mahdottoman tunkkaisille, että jotain halusin niille tehdä. Parasta olisi tietenkin laatoittaa koko välitila uusiksi, mutta en millään jaksanut uskoa, että sellaiselle ehdotukselle tuhlattaisiin tässä taloudessa puolta minuuttia pidempään ajatusta. Nopeasti päädyinkin siis ehdottamaan kaakelien maalaamista ns. kaakelimaalilla. Ihme kyllä, siihen sain luvan. Kodin Terrasta kipaisin purkillisen tuota ihmeainetta valkoisena. Litran purkki maksoi 43 euroa, joten ihan halpaa sillä maalaaminen ei ole. Googlailin ohjeita ja kokemuksia ja niitä tuntui olevan laidasta laitaan tarjolla. Kummallista kyllä valmistajan kotisivuilla maalausohjeet olivat aika lailla erilaiset kuin purkissa. Päädyin noudattamaan purkin ohjeita maalin levittämisestä siveltimellä.

Ensimmäinen puolen metrin pätkä vedettiin vähän paksummalla kerroksella. Ei hyvä. Valumia tuli aika lailla, vaikka yritin niitä korjailla niin kauan kun maali vielä levittyi. Seuraavalle pätkälle taas todella ohut läpikuultava kerros ja siihen päälle sitten toinen. Tällä taktiikalla valumia tuli selvästi vähemmän.

Nyt on vasta kolmannes välitilasta maalattu. Lopputulos on varsinkin kauempaa katsottuna ihan mukiinmenevä ja tuo kyllä kummasti valoa keittiöön. Nyt vaan pitäisi vielä löytää potkua maalata ne loput kaksi kolmannesta, huokaus. Minne se into katosi?

Ennen jälkeen-tilanne

Jos joku miettii kaakeleiden maalaamista, niin en kyllä voi kuvitella, miten tuon voisi siististi toteuttaa esimerkiksi kokonaiseen isoon kylpyhuoneen seinään. Itse suosittelisin vain pienempiin kohteisiin. Voisin myös kuvitella, että ihan sileän kiiltäväpintaisen kaakelin siististi maalaaminen voi olla aika haasteellista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi, kuuntelen mielelläni, mitä mielessäsi liikkuu;-)