lauantai 10. maaliskuuta 2012

Imelda

Eilisen lounaalla käydyn keskustelun innoittamana päätin tulla ulos kenkäkaapistani, yleisön pyynnöstä tai siitä huolimatta. Siitäkin huolimatta, että pelkään jonkun ekologisen omantunnon omaavan ystäväni irtisanovan tämän postauksen perusteella ystävyytensä.

Keräsin tänä aamuna olohuoneen lattialle kaikki omat kenkäni, jotka helposti ilman ylenmääräistä kaivelemista löysin kotoa ja varastosta. Mukaan en ottanut harrastuskenkiä, eli ratsastus-, juoksu-, ja kumikenkiä enkä Reinoja. Lattialle kertyi aika tarkalleen 90 paria. Karkean pikaisen laskennan tuloksena, niistä noin 50% on vintagea, loput ihan nykyaikaa. Tosin uudemmistakin kengistä osa on ostettu 2nd handina.



Vintagen ja antiikin käsitteet ovat viimeisten vuosien aikana venyneet ja paukkuneet. Kun eivät muutkaan tunnu kovin tiukkapipoista linjaa sen suhteen vetävän, niin hahmottelin minäkin sitten itselleni vintagen määritelmän.

Vintagea minulle on luonnollisesti kaikki se, joka on peräisin ajalta, jolloin en ollut vielä syntynyt. Sen lisäksi, vintageksi lasken myös sellaiset tavarat, jotka minulla olisi ikänsä puolesta voinut olla, mutta se olisi jossain vaiheessa muuttunut niin sietämättömän epämuodikkaaksi ja huvittavan näköiseksi, että olisin sen hylännyt. Kuitenkin tämä samainen tavara on sitten alkanut jossain vaiheessa herättää minussa "ei se nyt oikeestaan ihan hassumpi olekaan"-tunteita. Eli karkeana yhteenvetona: minulle 80-luvun alku ja siitä vanhempi on vintagea. 90-luvun kaman suhteen eletään vielä sitä vaihetta, että hyvälle ei näytä, ei kerta kaikkiaan.


Eihän tämä ollut minulle yllätys. Kyllä minulla oli aika hyvä käsitys siitä, missä näiden kanssa mennään. Toisin kuin äidin säilömät kengät, minun ovat kaikki täysin käyttökuntoisia, osa vanhoistakin täysin käyttämättömiä alkuperäisissä laatikoissaan. Joidenkin kohdalla on pakko myöntää, että koko on väärä. Onneksi minulle liian pienet nykyisin päätyvät herkästi tyttäreni kenkävarastoon. Liian suuret taas? Öh tuota, eikös naisen jalka kasva vanhemmiten?


Nämä kollaasit niistä vintage-kengistä, lukuunottamatta yhtä uutta paria, joka vahingossa päätyi joukkoon.


Voisin kuvitella, että joku ehkä miettii, missä noita kaikkia säilytän. Itsekään en ihan ymmärrä, miten se on mahdollista, mutta ihan oikeasti suurin osa mahtuu tähän naulakkohökötykseen kodinhoitohuoneessamme. Nuo vanhat puulaatikot vetävät esimerkiksi helposti parikymmentä kenkäparia.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi, kuuntelen mielelläni, mitä mielessäsi liikkuu;-)