Voi ihanuuksien ihanuus, kevään ensimmäiset setelit puutarhamyymälään on haaskattu. Takakontista löytyy hempeän sinisiä ja valkoisia orvokkeja, sinisiä helmihyasintteja ja pitkä rivi narsisseja. Paljon paremmaksi ei voi tämän tallustajan mieli tulla kuin tästä kevään ensimmäisestä satsista.
Loppuisi vaan tuo räntäsade niin pääsisi pihalle tositoimiin. Enpä muista kevättä, jona ei maaliskuun lopulla ensimmäisiä orvokkeja ulos kärrättäisi. Tähän Pekkarinen muistaa aina uskollisesti todeta, että joka vuosi ne myös ovat sitten yhtä säntillisesti lopulta paleltuneet. Pah, minä en kyllä sellaista muista!
Vaikka tosiaan ensimmäiset ammattilaisen kasvattamatkin kevätkasvit on kotiin kuskattu, en voinut mitenkään malttaa mieltäni, kun jääkaapin siivouksessa vihanneslokerosta löytyi talvinen punajuuripussi, jossa osa juurikkaista oli alkanut kasvattamaan naattia. Parin millimetrin korkuisissa verson aluissa oli niin upea vihreän ja lilan yhdistelmä, että istutin ne multaan ja nostin olohuoneeseen lipaston päälle. Siinä ne elämänsä kevättä viettävän avokadoni vieressä saavat nyt kasvatella meille rosollitarpeita ensi joululle.
Tuosta hökötyksestä, jonka päällä ne kasvavat, muistuu mieleeni hupaisa pikkuinen tuokio ehkä viiden vuoden takaa Savonlinnasta A-kirppikseltä. Iskin silmäni heti myymälään astuttuani tuohon rautalangasta väännettyyn jalalliseen astiaan. Epäröin kuitenkin kysäistä hintaa, kun välillä tuntuu että hinnoittelu kirpputoreilla on tosi kummallista.
Sain sitten kuitenkin suuni auki ja myyjä alkoi suureen ääneen pohtimaan, mitä ihmettä moisesta hökötyksestä kehtaisi edes pyytää. Olisiko 20 senttiä liikaa? No eipä ollut minun mielestäni, sain vaivoin pysymään riemunkiljahduksen sisälläni. Olin onnistunut löytämään oikein mallikkaan esimerkin työstä, jota ruotsin kielessä kutsutaan luffarslöjdiksi. En ole koskaan keksinyt, millä nimellä suomeksi tuota tekniikkaa kutsutaan, joten käytän tuota luffarslöjdiä. Ihastuin luffarslöjdiin ensimmäisen kerran, kun Pekkarisen kotitalossa kyläillessäni katselin olohuoneen katossa roikkuvaa mummon peruja ollutta kukka-amppelia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi, kuuntelen mielelläni, mitä mielessäsi liikkuu;-)