Kielletty ajosuunta

Jos meillä reissussa joskus keskenämme Pekkarisen kanssa tunteet kuumenevat, niin 99% varmuudella kyse on jostain kolmen ärrän listalla: reitti, ruoka tai tietenkin romut. Lundiin saapuessamme ajauduimme vähän lievää kiivaampaan sanaharkkaan reitistä.

Olin varannut meille kahdeksi yöksi huoneen yhdestä keskustan hotellista, koska tarkoitus oli käyttää yksi päivä junamatkaan Kööpenhaminaan ja rautatieasema oli kätevästi kävelymatkan päässä. Tavalliseen tapaan näppäilin osoitteen navigaattorin ja siitähän se sitten alkoi. Kaupunki osoittautui ulkomaalaisen autoilijan painajaiseksi, lähestyipä sitä sitten navigaattorin tai kartan avulla.

Jokainen lähestymissuunta hotellillemme päätyi umpikujaan ja ajokieltoon, sillä isompia ja pienempiä tietöitä tuntui olevan käynnissä kaikilla keskustan kaduilla. En usko, että kaupungin alueelta löytyy yhtään tietyömaata, jossa sääntöjen mukaan joko ei olisi saanut ajaa autolla ollenkaan tai sitten siellä sai ajaa vain julkinen liikenne, jota me emme olisi kokeilleet. Kiitos ruotsalaisen pitkämielisyyden ja kohteliaisuuden, kummastuneita katseita kyllä riitti, mutta torvet eivät soineet kertaakaan. Muuten Lundista jäivät mieleen erityisesti lukuvuottaan aloittelevat opiskelijaryhmät, katedraalin krypta ja kasvitieteellisen puutarhan puisto auringonlaskun aikaan, sillä siellä opetin Pekkarisen bongaamaan rakastamiani ginkgo-puita.

Toivelistallani ollut junamatka Kööpenhaminaan onnistui oikein mainiosti, Kööpenhaminan katuja tuli perjantaipäivän aikana tallailtua parisenkymmentä kilometriä. Lauantaiaamuna matkaa jatkettiin jo pikkuhiljaa kohti pohjoista, Kalmarin kautta Öölannin saarelle. Viimeisen Ruotsin-yön majapaikkamme osoittautui taas aidoksi helmeksi. Strandnära Eco B&B ylitti kaikki odotukseni kauneudellaan. Öölanti kärsi poikkeuksellisesta kuivuudesta kesän jäljiltä ja maisema oli tavallistakin karumpi, vaikka mikään vehreä keidashan tuo Stora Alvaret ei taida koskaan olla.

Yöllä jostain nousi yllättäen kova myrsky, joka katkaisi sähköt moneksi tunniksi. Olimme molemmat valvoneet omilla tahoillamme miettien, pääsisimmekö saarelta aamulla pois ollenkaan myräkän takia, jos kuuden kilometrin pituinen silta mantereelle olisi sään takia suljettu. Luomuaamiaisaikaan kuitenkin paistoi jo  aurinko ja navigaattoriin näppäiltiin laivaterminaalin osoite Tukholmassa.

Jos toiveita saan taas esittää, haluaisin kovasti palata tuonne Öölannin eteläisen kärjen luonnonsuojelualueelle joskus oikein karulla talvikelillä.