torstai 17. toukokuuta 2012

I like the flowers, I like the daffodils...

Tuota laulua meillä 70-luvulla englannin tunnilla veisattiin keväisin joka tunti. Ja oikein vielä kaanon-lauluna.

Kukaan minut tunteva ei varmasti ylläty kun kerron, että merkittävä osa pihallani kasvavista kasveista on peräisin kirpputoreilta tai ne ovat muuten vain kierrätettyjä. Yleensä kirppareilla myytävät taimet ovat vanhoista pihoista lähtöisin ja lajikkeina äärimmäisiä selviytyjiä. Monesti kun ovat vielä samoilta alueilta peräisin kuin mihin ne sitten istutetaan, menestys on lähes takuuvarma.

Kevät- ja alkukesäihminen kun olen, tykkään hurjasti narsisseista. Parina keväänä vakiokirppikselläni joku vanhempi rouva kauppasi narsisseja omasta pihastaan. Kukassa olevia, mutta ruukkuun laitettuna. Siirsin sitten noita narsisseja kukkapenkkeihin. Nyt parin vuoden päästä kun niitä katselen, tajusin, että siinä on joukossa neljää eri lajia. Toiset selvästi hanakampia lisääntymään kuin toiset.



Ensimmäinä vuosina omassa talossa hassasin kesäkukkiin ihan järjettömät määrät rahaa. Sittemmin on nuukuus iskenyt ja kasvattelen ruukuissani mitä sattuu. Vain mielikuvitus on rajana. Suosittelen lämpimästi kokeilemaan.

Miten voi luonto luoda näin täydellistä ruutukuviota? Kirjopikarililja on eittämättä yksi lukuisista lempikasveistani.
Tänä keväänä olen istuttanut yhteen isoon ruukkuun pajunoksia ja niiden juurelle jättipoimulehteä, joka valtaa kivilaattojen kapeita välejä myöten joka paikan. Pajunoksat juurtuvat todella helposti. Jos oksat ovat tarpeeksi ohuita, voisi niitä vaikka letittää hauskaksi varreksi kasville. Tässä tyydyin vain vähän kiertämään niitä toistensa ympäri.




Kompostiin syksyllä heitetyistä ruukkuhortensioista yksi olikin yllättäen talvehtinut ja puski terhakasti lehteä. Ei kun takaisin ruukkuun.


Pari kesää sitten kirpputorilta ostetut päivänliljan, kuunliljan ja villiviinin taimet ovat pärjänneet isossa ruukussa jo kaksi kesää. Talveksi olen heittänyt ruukun sisällön kompostiin ja keväällä kaivellut sieltä esiin. Kyllä kasvaa.


Marketeista ja ruokakaupoista saa monesti kesäaikaan viherkasveja ihan tolkuttoman halvalla, ulos vaan ruukkuun. Hyvin toimittavat kesäkukan virkaa. Minulla on jo parina kesänä kasvanut Prismasta vitosella ostettu iso banaanipuu terassin kulmalla. Sitä en ole saanut talvehtimaan, mutta hintansa puolesta ei pahasti kirpaise ostaa uutta.

Salaattiin käytetyt kaupan salaatin juurakot kannattaa heittää kasvimaahan. Joka kerta ovat kasvattaneet kohisten uutta upeaa salaatinlehteä tarjolle. Niin myös useimmat muut kaupan ruukkuyrtit, jos vaan juuret ovat edes kohtuullisessa kunnossa. Ruukkuunhan voi kokeeksi laittaa ihan mitä siemeniä vaan. Tunnen eräänkin henkilön, jolla kasvaa kotonaan avokado;-) Punajuurikokeilu päättyi pettymykseen, ei tullut rosollitarpeita sillä tapaa.

Kukkapenkkini ovat myös vallanneet ainakin viisi vuotta sitten sinne heitetyt pienet riippapajun taimet. Sellaiset, joita myydään maalis-huhtikuussa ruukkukukkana pajunkissoineen. Alan jo harkita näiden hävittämistä, sillä vievät kukkapenkistä lähes jo neliömetrin verran tilaa.


Sitten ovat tietysti nämä aina yhtä rakkaat pelakuut. Tämä valkoinen Mårbacka matkusti sylissäni yhdestä suloisesta kukkakaupasta Kalmarissa kuusi kesää sitten. Kyllä oli Pekkarisella huokailemista, kun tupsahdin autoon pelakuu sylissäni.


Puutarhasuunnittelijoilta tämä elämäntapani taitaisi viedä elannon. Fiilispohjalta ei ehdi paljon suunnitelmia lukea, saati sitten toteuttaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi, kuuntelen mielelläni, mitä mielessäsi liikkuu;-)