Kevytremontti valmistuu

Meidän talossamme on tässä vuosien varrella ollut havaittavissa pieniä vesivahingon jälkiä osassa tapeteista. Puheenaihe on ollut tähän asti ankarasti kielletty, Pekkarinen on lopettanut keskustelun tapahtuneesta hyvin lyhyeen.

Tänä talvena veden valumisjäljet olohuoneen tapetissa vain vahvistuivat ja hänenkin oli pakko myöntää, että jotain on asialle tehtävä. Paikalle kutsuttiin asiantuntija: hyvä ystävä ja luottomies rakennusteknisiä neuvoja tarvittaessa. Kun tämä ihmemieskin lempeästi suositteli, että seinää kannattaisi avata ja tutkia, mitä siellä on tapahtunut, asia oli sillä selvä. Kesäkuun alkuun varattiin Pekkariselle raksamieskaveri käyttöön ja seinää purettaisiin tarvittava pätkä vahingon juurisyyn ja laajuuden selvittämiseksi.

Vahinko osoittautui onneksemme lopulta pieneksi, eikä syy oikeastaan tuota kautta edes selvinnyt. Olohuoneen tapetti siinä työssä joka tapauksessa tuhoutui. Tottahan se oli jo kymmenen vuotta seinällä ollutkin ja aika nuhjuinen kaikesta takan ja kynttilöiden polttelusta. Jouduimme siis pari viikkoa ennen Traktorimiehen rippijuhlia vielä miettimään olohuoneen uudelleen tapetoimista.

Kesäinen juoksukalenteri näytti varsin tiiviille, joten oli päivänselvää, että itse emme urakasta selviäisi. Pekkarisen onnistui hyvillä suhteillaan saamaan paikalle tuttu maalari, joka ystävällisesti luopui vapaasta viikonlopustaan meidän vuoksemme. Tapetin valitseminen oli periaatteessa helppoa, sillä halusin tapetin, joka ei näyttäisi tapetilta lainkaan.

Käytännössä sellaisia ei tietenkään kovin laajalti tarjolla ole. Keravan Väripirtistä kuitenkin erinomaisella asiakaspalvelulla sellaista löytyi. Seinille liimattaisiin siis mattaa valkoista paperitapettia, jossa ei ole niin minkäänlaista kuviota tai struktuuria.

Tälle se tapetti sitten näyttää: ei näytä millekään ja se oli siis tarkoituskin. Että oikein olen lopputulokseen tyytyväinen.

Tämä pienehkö pintaremonttikin aiheutti luonnollisesti jonkunlaisen lumipalloefektin. Maalarin siinä puuhastellessa tapettien parissa, pisti silmääni yhtäkkiä keittiön välitilan kaakelit, joiden pintaremonttia aloittelin kaakelimaalilla muistaakseni jo helmikuussa. Työhän jäi minulta silloin luonnollisesti kesken.

Lopputulos oli pensselillä maalattuna sen verran ärsyttävän epätäydellinen, että into lopahti silloin siihen pieneen alkupätkään. Päätin kuitenkin saattaa urakan nyt päätökseen ja kokeilla toiseen pätkään vaahtomuovitelaa. Telalla vedin kaakeleihin kaksi tai kolme ohutta maalikerrosta. Tällä menetelmällä lopputuloksesta tuli monin verroin parempi, suorastaan ihan hyvä. Eli, jos joku haluaa kaikesta huolimatta tuolla kaakelimaalilla jotain sutia, niin suosittelen lämpimästi vaahtomuovitelaa, vaikka valmistaja purkin kyljessä sivellintä suositteleekin.

Seuraava vaihe, joka tästä kaikesta seurasi olikin sitten lattioiden kuuraaminen. Kun olohuone joka tapauksessa oli tavarasta ja kalusteista tyhjennetty päätin pestä jokaisen neliösentin perusteellisesti juuriharjan avulla. Kaksi päivää siinä meni, sillä neliöitä olohuoneessa on lähes viisikymmentä. Vaan kannatti sekin, olipas mukava alkaa juhlia järjestelemään putipuhtaalle pohjalle.

Rippijuhlapäivälle sattui yksi niistä tänä kesänä harvinaisista hellepäivistä. Sanovat, että juhlajärjestelyjen kanssa meinasi jälleen kerran mennä överiksi. Apua todella tarvittiin ja sitä saatiin pikkuveljeltä. Pekkarisen onnistuin ylipuhumaan myös uuden puutarhapöydän nikkaroimiseen. Näin oli Paperitähden kahvila pihalla pystyssä juhlapäivänä. Kameramme objektiivi harmillisesti hajosi juuri pari päivää ennen juhlia, joten kuvia ei juhlista juuri tullut otettua muutamaa pokkariräpsäystä enempää.

Tässä reilu viikko sitten Pekkarinen vielä päätti irroittaa muutaman kattotiilen kattolyhdyn jiiristä. Todennäköisin syy vesivahinkoon löytyikin sieltä. Aluskatteesta löytyi suurensuuria reikiä. Selvä asennusvirhe, vaan eipä tuosta tohdi enää kymmenen vuoden päästä valittaa. Reiät on nyt paikattu, joten odotamme olohuoneeseemme kuivaa talvea.