A niinkuin Aigner

Unkarissa 1900-luvun alussa syntynyt alkuperäiseltä ammatiltaan kirjansitoja Etienne Aigner aloitteli uraansa laukkujen parissa tunnettujen muotitalojen yhteistyökumppanina toisen maailman sodan jälkeen Pariisissa, jossa teki suunnittelutyötä muun muassa Christian Diorille.

1950-luvulla hän muutti New Yorkiin ja ryhtyi siellä myymään laadukkaita nahkalaukkujaan. Tuotteille löytyi käyttäjäkunta sodan jälkeen vaurastuneista kaupunkilaisista ja seurapiireistä. Noina vuosina hän myös muotoili tunnusmerkikseen muodostuneen A-kirjaimen, joka muodoltaan muistuttaa hevosenkenkää. Eräänlainen tavaramerkki Aignerille on myös burgundinpunaisen laadukkaan nahan käyttö laukkujen valmistusmateriaalina.

Vuonna 1965 Etienne perusti yhteistyössä saksalaisen liikemiehen kanssa Aigner-yhtiön, jonka kotipaikaksi tuli München. Näin Aignerista tuli saksalainen yritys, joka myöhempinä vuosinaan on laajentanut valikoimaansa laukuista asusteisiin ja vaatteisiin sekä kenkiin.

Itselleni merkki tuli tutuksi, kun teini-ikäisenä kerran sain Saksassa asuvalta sedältäni lahjaksi Aignerin metallisen avaimenperän. Jotenkin sen yksinkertainen tyylikkyys kolahti minuun jo 14-vuotiaana. Harmittaa vieläkin, kun noin viisi vuotta sitten se hajosi lopulta niin, ettei sitä voinut enää korjata.

 Hevosenkengän mallinen A-kirjain olikin sitten niin syöpynyt verkkokalvolleni, että aloin bongailemaan Aignerin tuotteita kirpputoreilta. Merkki ei ole Suomessa kovin tunnettu, joten niitä myydään helposti tosi halvalla. Ei haittaa yhtään, minulle sopii. Ehkä voisin jo sanoa, että näitä ihan oikeasti keräilen. Laukkuja pääasiassa, mutta olen löytänyt myös muutamia vaatteita ja yhdet kengät. Ilman sen suurempaa tavoitetta ostelen, joten onko se sittenkään keräilyä?