Joskus sitä selvästikin vaan avaa suunsa oikeassa paikassa, oikeaan aikaan. Taannoin tässä kerroin ystävälleni tyttäreni kanssa käydystä hupaisiakin vivahteita saaneesta väittelystä. Väittelyymme liittyi olennaisena osana nyt jo legendaarisiksi muodostuneet Christian Louboutinin kengät. Tyttäreni oli väittelyssä ehdottomasti Louboutinin kannalla.
 |
| Näkevätkö kenenkään muun silmät tuon etunimen fontissa jotain visuaalista yhteyttä erään samannimisen kollegan logoon? Onkohan kyse pelkästä sattumasta vai brändin luomisvaiheessa hyödynnetystä mielleyhtymästä? Pari päivää myöhemmin ystäväni tuli luokseni kenkäkassin kanssa. Hänen miehensä itse asiassa oli oivaltanut meidän mielestämme varsin nerokkaasti, että ystäväni voisi lainata omia Louboutinejaan tyttärelleni "koeajoon". Niinhän minä sitten eräänä päivänä kiikutin kotiin tavallista arvokkaamman kenkälaatikon. Sisältönä Louboutinin Rolandot, väriä taupe. Tyttäreni iltapalapizza oli päätyä väärään kurkkuun, kun nostin laatikon pöydälle hänen eteensä. Kovin kauaa meidän ei laatikkoa tarvinnut ihmetellä, kun lattialle oli jo levitetty lakana, koska räsymatto ei kuulemma ole mitenkään sopiva alusta kuvata tällaisia kenkiä. Ja niitähän sitten kuvattiin: edestä, takaa ja sivusta, kuuluisia punaisia pohjia tietenkään unohtamatta. Ikinä ennen en ole noin korkeilla koroilla seisonut, enkä tarkalleen ottaen oikeastaan seisonut nytkään. Oli nimittäin sen verran hutjakka olo, että pääosin tyydyin istuskelemaan popot jalassani.  Edelleen olen kyllä sitä mieltä, että minä olin oikeassa siinä väittelyssä. Yhä vaan mielipiteeni on, että siinä kohtuullisen teoreettisessa tilanteessa, että henkilö saisi valita Chanelin Classic-laukun ja Louboutinin kenkien välillä, kannattaa ehdottomasti ottaa se Chanelin laukku. Ovat ne sen verran epämukavat jalassa nuo luputiinit. Eikä niillä kyllä tavallinen ihminen kävellä voi, vaikkakin tyttäreni nyt väittää minulle toisin. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi, kuuntelen mielelläni, mitä mielessäsi liikkuu;-)