Maku muuttuu, Ektorp pysyy

Nuorempana ehkä kuvittelin, että minulla on joku oma maku ja tyyli, ja se sitten pysyy. Sama ajatus päti silloin mielestäni sekä pukeutumiseen että sisustamiseen. Vaan nyt tiedän toisin. Kyllä on maku muuttunut moneen kertaan. Tässäkin talossa ihan pian kymmenenvuotisen asumisemme aikana, on värit ja pitkälti myös tavarat muuttuneet kiitettävän monta kertaa.

Silti, samat Ektorpit on ja pysyy. Olohuoneessa, kaksi kappaletta, kahden hengen istuttavia. Valkeilla päällisillä. Kyllä vaan, valkeilla vaikkakin lapsi- ja koiraperheessä. Enkä voi niitä kyllin ylistää.

Meillä ovat toimineet tosi hyvin. Jo käytettyinä ostin Keltaisen Pörssin kautta silloin kymmenen vuotta sitten, kun talomme valmistui. Niillä samoilla valkeilla puuvillapäällisillä, joita käytämme edelleen. Niissä on lapset syöneet välipalojaan ja koira maannut kuraisena ja niihin on kaatanut mummo lasin punaviiniä. Aina vaan päälliset puhdistuvat valkaisuainepesussa ja varsinkin kesäsäällä kuivuvatkin varsin nopeasti.

Ryhdikkään sohvan ystävälle niitä ei voi suositella. Ovat aika rennot, sopivat oikein hyvin löhöilyyn. Yhdistettynä epäkäytännöllisen suureen huutonetistä huudettuun sohvapöytään, niihin voi majoittua helpostikin illaksi eväineen, juomineen ja luettavineen.

Moni taitaa tietää, että koluan kirpputoreja ja romuliikkeitä lähes maanisesti. Usein minulta kysytään, että mitä minä sieltä oikein ostan. Nyt kai sen sitten voin sanoa, että ostan sieltä oikeastaan kaiken. Tästä kuvasta kun katsotaan, niin kierrätettynä on hankittu lähestulkoon jokainen esine ja tavara.

Torkkupeittoina toimivat aina kirpputoreilta hankitut vanhat täkit. Niitä löytynee varastoistani kymmeniä erilaisia. Sellaisia "silkki"täkkejä, joita tässä näkyy tai sitten erilaisia kuviollisia puuvillatäkkejä kaikissa maailman kuvio- ja väriyhdistelmissä.

Tyynyliinat kahta Marimekon tyynyliinaa lukuunottamatta ovat kaikki kirpputoreilta. Tänä syksynä omaksi hämmästyksekseni suosikkiväreiksi ovat nousseet keltaisen, ruskean ja vihreän yhdistelmät. Mieluusti vanhoina kukkakuvioina. Kynttilänjalat vanhoja Riihimäen lasin pikkumaljakoita, vihreänä ja ruskeana. Peilit seinällä; toinen iso tammikehyksinen ja toinen pienempi musta-kultaisilla kehyksillä kirpputoreilta. Chippendale-henkinen nurkkakaappi huutonetistä huudettu, Lauttasaaresta haettu. Ja tuo ryhditön nahkainen jakkara, joka muistuttaa minua lapsuuden ystäväni kodista 70-luvulla myös kirpputorilta. Sieltä ovat peräisin  lukuisat muutkin pienet jakkarat eri puolilla tätä huushollia.

Kirpputoreilta on myös kertynyt viimeisen vuoden aikana eri värisinä noita 70-luvulla niin yleisiä Aris-merkkisiä työvalaisimia. Hyviä lukulamppuina säädettävine varsineen. Valkoinen kattolamppu vilahtikin jo aiemmassa kristallikruunuja koskevassa postauksessani.

Huutonetistä huudettu ja Kuopiosta Pekkarisen kanssa eräällä pääsiäislomalla haettu myös tämä sohva takan eteen. Noilla jakkaroilla Pekkarinen joka ilta kököttää takkaa lämmittäessään. Meillä ei takka ole oikeastaan kovin suuri tunnelmantekijä vaan tärkeä osa tämän talon lämmitysjärjestelmää.

Oikeastaan asian kai voisikin kääntää niin päin, että mitä minä EN kierrätettynä olisi ostanut. Mieleen ei kalustepuolelta tule oikeastaan muuta kuin molempien lasten sängyt, levitettävä sohva vieraille yläkerran aulassa ja neljä meidän ruokapöytämme ympärillä olevista kustavilaistyylisistä tuoleista. Ne neljä tuolia olivat vanhempieni tupaantuliaslahja uuteen taloomme. Hankittu upouutena Papagenasta!