Meidän talomme ei ole nykymittapuun mukaan mitenkään erityisen iso. Siitä huolimatta meille on kertynyt kummallinen määrä kristallikruunuja roikkumaan kattoon. Herättää varmasti vierailijassa kysymyksiä kun astuu olohuoneeseemme, jossa roikkuu peräti kolme erilaista kristallikruunua. Kaikilla on kuitenkin omat taustansa, ja tavaraan kun kiinnyn, niin eipä noista sitten tarinoidensa vuoksi oikein eroonkaan voi hankkiutua.
Ruokapöydän yläpuolella roikkuu empiretyylinen kristallikruunu. Ostin sen Keltaisen Pörssin kautta talon rakennusaikana Pekkariselta salaa. Kruunun kiikutin vanhempieni luokse säilytykseen, josta se sitten talon valmistuttua löysi kotiinsa: meidän ruokapöytämme yläpuolelle. Kruunu ei ole vanha, uskoisin että on Turun Kristallin valmistama.
Tämän barokkityylisen kruunun Pekkarinen peri isänsä tädiltä joitakin vuosia sitten. Kruunu on vanha ja kangaspäällysteiset, rikkinäiset johdot mitä ilmeisimmin hengenvaaralliset. Parisen vuotta se on roikkunut olohuoneemme katossa säilytyksessä, odottamassa hetkeä, jolloin raaskisin viedä sen sähkömiehelle uudelleen johdotettavaksi. Uskoisin, että tämän uudelleen sähköistäminen maksaa pari-kolmesataa euroa, joten ihan pikkujuttu se ei ole. Kerran jo päätin, että täksi jouluksi, mutta taitaapa taas jäädä.
Tämän pienen pussikruunun itse taas "perin" henkilöltä, joka ei ole minulle edes sukua, enkä häntä ole koskaan tavannut. Olimme auttamassa setäni vaimoa hänen isänsä kuolinpesän tyhjennyksessä ja siltä keikalta kruunu jäi käsiini. Vanhahko on, mutta hyvässä toimintakunnossa.
Taustalla näkyvä valkoinen Orno Stockmannin lamppu on ehdoton valaisinsuosikkini. Ostin sen sikana säkissä kirpputorilta. Lamppu oli paksulti kääritty muoviin ja päällä oli lappu, että sisältö on kattovalaisin. Siitä ei näkynyt muuta kuin vähän valkeata maalipintaa. Paketti tuntui raskaalle käsiin, joten arvelin kyseessä olevan jotain muuta kuin Ikean lampun. Parilla kolikolla meille siis päätyi suomalainen 70-luvun alun design-valaisin. Valaisin on täysin virheetön, näyttää sille, ettei ole käytössä ollut koskaan. Sittemmin olen selvittänyt, että kyseessä on Heikki Turusen suunnittelema Santtu, jonka Innojok on ottanut myös uustuotantoon.
Ensimmäinen kristallikruununi on tämä Maria Theresia-mallinen kruunu, arviolta tuolta 50-luvulta. Törmäsin kruunuun opiskeluaikoinani 90-luvun alkupuolella eräällä kirpputorilla Elimäenkadulla Helsingissä. Kruunun kristallit olivat meripihkan keltaiset ja se oli minusta niin erikoinen, että huolimatta 450 markan hinnasta, joka oli opiskelijan budjetista paljon, päätin sen Pekkarisen pontevasta vastustelusta huolimatta hankkia.
Kotona vein kruunun suihkuun ja kas, se keltainen väri valuikin siinä samassa viemäriin. Lamppu oli ollut tupakoivan henkilön katossa vuosikymmeniä ja tupakan savu oli värjännyt kristallit. Nyt siis tiedän, että aidosti keltaista kristallikruunua tuskin löytyy. Tässä talossa kruunu päätyi sähkömiehellä käynnin jälkeen eteiseen.
Makuuhuoneemme katosta löytyy talomme melko varmasti viimeinen kristallikruunu. Hankimme kaikki rakennustarvikkeet rakennusaikana K-Raudasta ja K-plussaseteleitä kertyi sitten melkoisen muhkea nippu. Niilläpä kävin kymmenen vuotta sitten hankkimassa, muistaakseni Kodin Anttilasta kyseisen kruunun, joka on talon valmistumisesta lähtien ollut meidän makuuhuoneemme katossa.
Ja näistä kuvista sitten paljastuu se kristallikruunujen äärimmäisen ikävä puoli. Nimittäin se, että niissä näkyy pöly piinallisen hyvin. Kun otin nämä kuvat ensin salamalla, totuus osoittautui niin karuksi, että päädyin sitten ottamaan samat kuvat ilman salamaa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi, kuuntelen mielelläni, mitä mielessäsi liikkuu;-)