Kymmenen vuotta sitten kun rakensimme talomme Tuusulaan, satuin ruokakauppareissuillani näkemään tiheän kuusikon läpi pilkahduksen vanhasta talosta, joka sai sydämeni sykkimään rajusti. Sanoin silloin Pekkariselle, että jos tuo talo joskus tulee myyntiin, se on minun taloni. Vuodet vierivät, enkä ikinä rohjennut mennä pihatietä sen pidemmälle taloa tarkastelemaan.
Loppukesästä eräänä viikonloppuna mökkireissulta palatessamme, huomasin, että kuusikko talon ympäriltä oli kaadettu ja talo törötti paljaassa maisemassa tyhjentyneenä. Näyttää sille, että se on odottelemassa purkamista. Mitä tilalle on tulossa, sitä en tiedä. Talon takana on erikoinen punatiilinen piharakennus, ja olen etäisiä huhuja kuullut, että paikkaan olisi mahdollisesti liittynyt kauan sitten jotain kauppapuutarhatoimintaakin.
Ikinä tästä talosta ei minulle sitten kotia tullut. Mutta eräänä sateisena alkusyksyn päivänä pyöräilin kuvaamaan taloa tarkemmin. Jospa sitten vaikka joskus voisin rakentaa itselleni samannäköisen kivitalon jonnekin muualle. Mittasuhteet minun silmääni ovat täydelliset.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi, kuuntelen mielelläni, mitä mielessäsi liikkuu;-)