Kuukaudet vierähtivät ja multaan ilmestyi syvä kolo, mutta mitään ei noussut mullan pinnalle. Lopulta päätin katsoa kokeeni päättyneeksi ja heittää mullan roskiin. Juuri kun multapaakku oli lentämässä kompostiin, tajusin että elinvoimainen verso oli tunkemassa hyvin lähellä mullan pintaa. Äkkiä multa takaisin ruukkuun ja kastelua jatketaan.
Kasvi kasvoi pituutta koko kesän etukuistillamme nautiskellen lähinnä Pekkarisen huolenpidosta. Itse unohdin sen useimmiten sinne nurkkaan, johon sen vähemmän tuuhean ulkomuotonsa vuoksi nostin.
Ensimmäisen pakkasyön jälkeen Pekkarinen kiikutti kasvin sisälle, säälien sitä ja ihaillen sen kykyä selvitä pienestä pakkasestakin. Kaunistukseksi sitä tuskin voi ikkunalaudallamme nyt kutsua. Eikä se varmaan koskaan tarjoamissamme olosuhteissa pääse urallaan etenemään emovaiheeseen. Mutta viettäköön nyt oman aikansa tuossa ikkunalla. Jokainen katse avokadon suuntaan saa minut hymyilemään.
Ja kyllä, tuo pöyristyttävän likainen ikkuna taustalla on kuitenkin pesty tänä kesänä.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Avokado
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi, kuuntelen mielelläni, mitä mielessäsi liikkuu;-)